"On montakin vikaa", vastasi Ilma vakavasti, "mutta ennen kaikkea olet ahne ja ilkeä alustalaisillesi. Joku sanoi minulle, että pian kidutat minut nälällä kuoliaaksi, jos saat minut vaimoksesi."
Polttava puna lensi Pekkalan Eerikin kasvoille. Hän yski hetkisen eikä tiennyt mitä sanoa.
Saatuaan nähdä, miten kosija joutui tappiolle, saapui Yrjö-ukko avuksi apujoukkoineen.
"Ne ovat vain pahoja puheita", sanoi hän.
"Sitä ne eivät ole", vastasi nuori tyttö. "Koko pitäjä siitä puhuu ja tietää sen."
"Mutta olkoon miten hyvänsä", vastasi Yrjö Kinnunen. "Pekkalan Eerikki sinun on otettava mieheksesi."
"Sinä olet siis myynyt minut kuin kauppatavaran. Mutta tiedä, että siitä ei tule mitään."
"Mutta Onnille, tuollaiselle kirkonrotalle, sinä olet myynyt itsesi", sanoi nyt kosija vuorostaan kiivaasti.
"Niin, minä olen myynyt itseni hänelle ja hän minulle", vastasi nuori tyttö, "Ja jos hän olisi täällä, niin olisipa hän yhtä komea kuin isoisäkin, sillä hänelläkin on mitali!"
Tytön viimeisiä sanoja lausuessa ponnahti Yrjö Kinnunen muutamia askeleita taaksepäin.