"Mitali! Onnilla mitali! Hah — haa, nyt on minun vuoroni nauraa."
Ja Pekkalan Eerikkikin nauroi.
"Se on totta", vastasi Ilma. "Jussikin sai mitalin samalla kertaa."
Sen jälkeen Ilma kertoi mitä Vappu oli puhunut. Hänen lopetettuaan lausui Yrjö Kinnunen miettiväisenä:
"Niin, niin, Lapualla oli kauhea taistelu, ja porilaiset kunnostautuivat kaikkein enin. Niin, niin, voi olla mahdollista. Hm!"
Nähtyään ukon mielialan muutoksen sanoi Pekkalan Eerikki:
"Sitten kai minulla ei ole enää syytä avata teidän oveanne, isä Yrjö."
Yrjö oli pahemmassa kuin pulassa. Vihdoin hän keksi hyvän ajatuksen.
"Kuule nyt", sanoi hän rikkaalle kosijalle, "ensiksikään ei ole aivan varma, että Antti on oikeassa, ja toiseksikaan", nyt hän kuiskasi kosijan korvaan, "ei ole varma, että Onni enää tulee kotiin sodasta."
"Voitte olla oikeassa, Yrjö-vaari", sanoi kosija, ja hänessä heräsi uusi toivo.