"Tule tänne, Ilma, niin saat nähdä, ketä meidän on kiittäminen tästä pienestä seikkailusta."
"Niilo", huudahti nuori tyttö, "voiko se olla mahdollista."
"Onpa kylläkin", vastasi Yrjö. "Olen nähnyt, miten tuo lurjus on koko ajan puutarhan takaa piilosta jaellut käskyjään. Juuri hän on tuonut venäläiset tänne, mutta kyllä minä…"
Yrjö ei puhunut loppuun, vaan nosti kiväärin silmälleen.
Ilma syöksähti kuitenkin väliin ja huudahti:
"Isoisä", sanoi hän moittivalla äänellä, "ei ole sotilastavan mukaista aseettoman miehen surmaaminen."
"Hän piiloittaa kyllä vaatteissaan aseita", väitti ukko. "Mutta tahdonpa kuulla, mitä hänellä on sanomista."
Tultuaan niin likelle, että Yrjö saattoi kuulla hänen äänensä, sanoi Niilo:
"Etkö ammu, jos tulen keskustelemaan kanssasi."
"En, sinä et ansaitse laukausta kunniallisen miehen kivääristä", vastasi vanha Yrjö.