Mutta aikoja kului, jolloin linnan tilikirjat eivät tarjoa paljo tärkeämpiä tietoja, kuin että myrskyt olivat särkeneet uittohirsillä lepäävän linnan sillan, että "linnansanoja" kellotornin muurilla oli laannut käymästä, että "Sika-ukko", linnan paimen, oli saanut linnan varastosta lampaannahan, teettääksensä itselleen uuden lakin taikka että pari linnan joutsenista oli karannut.
Tuolla välin tilintekokirjat sisältävät pitkiä luetteloja matkustavista virkamiehistä tai muista kulkevista, jotka linnassa viipyivät. Tuntemattomien joukossa voisit vuosisatojen kuluessa huomata semmoisia nimiä kuin Daniel Hjortb, Pehr Brahe y.m. tuttuja. Jos arvokkaampi mies sattui tulemaan linnaan, niin laukaistiin tykki tai kaksi, miehen sekä tullessa että mennessä, ja tarkka tili on tehty, kuinka paljo kruutia tuossa tilaisuudessa meni hukkaan, ansainneen miehen arvon tähden.
Soturia oli linnassa Juhana III:nen aikana välistä liki kolmesataa ja ääretön paljous lihaa ja muuta syötävää tuotiin silloin vuoden pitkään karjapihoista linnaan miehistölle ruoaksi. Toisina aikoina oli soturien lukumäärä noin kahdeksankymmentä. Välistä oli heitä vielä vähemmänkin.
Nuo seikat eivät kuitenkaan oikeastaan aineesemme kuulu. Niistä vaan sivumennen mainitsimme.
Ruotsin karttuva kunnia veti 16:lla sataluvulla kaikki voimat ja silmät Suomen itärajoilta Itämeren rantamaille, vieläpä Saksanmaalle, jossa voittoista sotaa käytiin. Kuten olemme maininneet vielä Kaarlo X:nen mieleen muistuivat onnettoman Itäsuomen tarpeet. Tänne ei kuitenkaan sotavoimia vierailta tappelutantereilta riittänyt. Sotaonnikaan ei siis ollut aivan mielen mukainen. V. 1656 tunkeusivat Venäläiset aina Savonlinnaan saakka, julmasti hävittäen ja ryöstäen Kerimäellä ja Säämingissä, polttivat kaupungin tuhaksi ja alkoivat piirittää linnaa. Eräs kappalainen, Mikko herra Kaksoilan pappilasta, joka oli paennut linnaan Venäläisten edestä, ammuttiin linnassa. Piiritystä ei kuitenkaan kauan kestänyt. Suomalaiset äkki-arvaamatta karkasivat linnasta Venäläisten varustettuun leiriin, valloittivat sen ja kaksi tykkiä, tappoivat sata vihollista ja vapauttivat viisisataa vangittua kansalaista, joita oli koottu Venäjälle vietäviksi. Tuon voiton perästä maakunta pian oli vapautettu vihollisista.[37]
Kun kaikki kotimaan varat tarvittiin sodankäyntiin ulkomailla, niin on luonnollista että tähän aikaan ei ollut paljo varoja käyttää Savonlinnankaan varustuksiin. Mahdollista on kuitenkin, että ne kaksi ulompaa muuria, jotka tavataan nykyisen Paksun bastionin ja Kiilatornin sekä bastionin ja Upseerikerran välillä, ovat jo noina aikoina muuratut. Kummassakin tavataan tuo uuden-aikuisessa varustustaidossa omituinen ulospäin painuva polvi. Muurit eivät myöskään enää ole pystysuoria, kuten linnan vanhimmat muurit, vaan kallistuvat sisään päin.
V. 1666-70 tavataan tilikirjoissa luetteloja linnan huoneista, joiden asemat kuitenkin jäävät melkein yhtä arvelun-alaisiksi, kuin 15:nen sataluvun tilikirjoissa mainitut huoneet.
Viidennellätoista sataluvulla mainitaan: Tornikappeli, 2 Herrastupaa,
Herraskammio sisäkamarineen, Rouvastupa, Alivoudin kamari,
Kirjuritupa, Palvelijakamari, Tykkimiesten kamari, Linnatupa, johon
holvattu käytävä vei esilinnan pihalta, Vahtikamari, Varastohuone,
Asemahuone, Kruutikamari, Vankihuone, muista puhumatta.
Seuraavan vuosisadan mainituissa luetteloissa tapaamme ihan uusia nimiä: Kirkko, Kuninkaansali, Kuninkaankamari, Kreivisali, Rouvaskamari, Neitikamari (1676), Keräjätupa, Komendanttisali, Komendanttikamari, Messlöf'vi-sali, Pylväskamari, Kansliasali, Kansliakamari, Sihteerikamari, Vankisali, Porraskamari, Kirkkokamari, Vanha Luotihuone, Vanha Varastohuone, Keittohuone, Myllyhuone, Helvetinluola y.m. Ainoastaan harvat näistä kaikista huoneista ovat asemaltansa tarkoin määrättävät. Epäilemättä saisi kuitenkin väsymätöin tutkimus uusia seikkoja ilmi. Useat linnan huoneista näkyvät vielä tähän aikaan sairastaneen 1631 vuoden linnanpalon vammoja.
Kului taasen aikoja, jolloin esim. rakeiden särkemät akkunat heinäkuun lopulla v. 1693 ovat tilikirjain antamia tärkeimpiä tietoja, niin nousivat Isonvihan vielä rakeisemmat pilvet taivaalle Suomen suureksi suruksi. Vietiin isänmaasta viimeiset miehet ja nuorukaiset kaukaisille verta vuotaville tappelutantereille, yhä edemmäksi, kunnes vihollisten maahan uupuivat ja viholliset esteettä pääsivät tulvaamaan turvattomaan maahan. Kesäkuun 18 p. 1714 alkoivat Venäläiset piirittää Savonkin linnaa. Seuraavan Heinäkuun 29 p. avasi sureva Savonlinna ensi kerran porttinsa Venäläisille.