V. Savonlinna muinaisjäännöksenä.
Rakennustaiteen ihailija, joka Pihlajavedeltä lähestyen katselee Savonlinnaa, kuinka sen muurit terrassi-muodossa kohoavat toinen toisensa ylitse, kunnes vihdoin tornit kukkaisina iloisesti puhkeavat rakennuksesta, se tuskin luulisi rakennuksen kestävän Suomen kylmyyttä. Mutta Savossa oli ihmeisin tottuminen. Se, joka on ihaillut Imatran jaloutta, Saimaan suloutta, Punkaharjun ihmeitä — hän ei paljon kummastu uutta ihmettä. Olet ehkä etsien maailman kuuluisaa kauneutta, matkannut Europan halki, tuntematta Suomesi suloisuutta. Sen neuvon annan. Käydessäsi Savonlinnassa, majaile kesäinen ilta ihanassa huvimajassa Punkaharjulla, jossa lukeaksesi voit Savolaisten sinne perustamasta kirjastosta lainata vaikka mitä isänmaata koskevaa. Lue, ihaile, ja jos sydämesi vielä on jalojen tunteiden valloitettava, niin sinä nöyrryt ja pyydät Jumalalta voimaa pysyäksesi puhtaana ja uskollisena Suomen lapsena.
Savon kansalle, joka historiaansa rakastaa, olkoon sen kaunis Savonlinna rakas. Linnan monesta kohtalosta on kerran Savon kansan sydän kovemmin sykkinyt. Linnan kohtalo oli monasti Savon kansan kohtalo.
Olen tahtonut edellisessä osoittaa kuinka Savonmaan historialliset vaiheet linnan muureilla kuvailevat. Epäilemättä voi toisen tarkastajan silmä Savonlinnan harmailla muureilla lukea muistoja, joita minun silmäni eivät ole eroittaneet.
Mutta vielä sisältää Savonlinna muinaisjäännöksenä harmaiden muuriensa sisällä muitakin muistoja, rauhallisia muistoja. Monia viehättäviä kuvia menneiden aikojen oloista ja tavoista voisi taitava linnan tarkastaja ja tutkija linnan vanhojen tilintekokirjojen avulla, ladella lukijoillensa ahkeran tutkimuksen hedelminä. Varma asia on, että sen mielessä, joka noita menneiden aikojen tilintekoja tarkastelee, melkein jokainen kellastunut lehti tietoineen synnyttää uusia kuvia linnan entisistä oloista. Jota enemmän noita tietoja miettii ja vertailee toisiinsa, sitä selvemmäksi kuvat muuttuvat, sitä enemmin noihin muinoisiin oloihin perheentyy.
Pikimältään käykäämme Tott'in alkuperäisessä linnassa löytyviä muinaisjäännöksiä tarkastelemaan.
Tiiliä nähtävästi ei käytetty alkuperäistä linnaa rakentaessa. Siihen oli ehkä vaikea savensaanti Venäläisten vainotessa syynä. Kaikki vanhimmat kattokuvut ovat kalkkikivestä kudotut, kuten ovi- ja akkunalävetkin, joissa alkuperäinen muoto on n.s. pistokaarinen. Pylväällä lepää ainoastaan yksi Kirkkokerrassa olevan kellarin holvi, joka on kudottu ristikkäisin lieriöholvin muotoon. Paitsi linnan vanhimmissa kellareissa, tavataan noita alkuperäisiä kupukattoja ainoastaan Kellotornin pohjakerrassa ja katolin-aikuisessa kappelissa Kirkkotornin kolmannessa kerrassa, lukuun ottamatta n.s. uuden kirkon kudottua kattoa, joka ehkä on Juhana III:nen aikuinen.
Takkojen muoto alkuperäisessä linnassa on yksinkertainen. Takan seinämuurista ulkoneva puolipyöreä alus on melkein permannon tasalla. Pari kyynärää ylempänä ulkonee seinämuurista takan kalkkikivestä kudottu otsa, joka johti savun seinämuurin sisässä kulkevaan torveen. Takkojen muodosta arvata olivat niissä pystövalkiat tavalliset. Pellirakenuusta ei vielä käytetty. Tuollaisia takkoja on linnassa vielä jälillä viisi, jotka ovat nähtävät Kellotornin toisessa ja kolmannessa sekä Kirkkotornin ensimäisessä, neljännessä ja viidennessä kerroissa. Takkojen alkuperäistä muotoa todistaa Kirkkotornin pohjakerrassa löytyvä takka, jonka otsassa vielä nähdään Sturen ja Tott'in vaakunat kuvattuina.
Noiden takkojen avulla voimme eroittaa muutamia asuntohuoneitakin linnan vanhimmissa osissa. Sellaisen tapaamme esim. Kellotornin kolmannessa kerrassa, johon ahtaat kiertoportaat tornin muurissa meidät johtavat. Oviläpi, joka huoneesen vie, on pistokaariseen muotoon holvattu. Puuttuva ovi on huoneesen päin auennut. Huonetta valaisevat kolme ulospäin ahdistuvaa pistokaarista akkunaläpiä. Ne ovat avaroilla ja mataloilla komeroilla varustetut. Komerojen kummallakin sivulla ovat laudoitetut istuma-penkit ja niiden katot ovat olleet tuohilla ja laudoilla puetut.
Ensimäisestä akkunasta, joka sisääntullessa jää vasemmalle kädellesi, aukenee tuo avara, mutta ihmeen ihana näköala saariselle Pihlajavedelle, jonka luoteispuolella Säämingin korkeat kankaat mustametsäisinä kohoavat. Keskimäisestä akkunasta näet allasi salmen virran, Vääräsaarelta edelleen leviävän Savonlinnan kaupungin, jonka Haapasalmi jo meidän aikoina jakaa ja josta Nälkävuori, 1788 vuoden onnettoman piirityksen muistona kohoaa;[44] muinoisten linnan asukkaiden ja vihollisten luilla täytetyn Myllymäen, jossa haahmot vielä yön synkeydessä miekkailevat toistensa kanssa, ja vihdoin taulun taustalla Säämingin synkeät metsät. Kaupungin asemesta olisit kolmesataa vuotta taa'päin nähnyt metsäisellä Vääräsaarella n.s. linnamalmin, jolla kappeli eli kirkko silloin siaitsi. Kolmannen akkunan penkille kun istut katselemaan, näet Kyrönsalmen, Kalkki- ja Kyrönniemeltä ahdistetun juoksun, johon Kalkkiniemen taustalla edessäsi aukeneva avara Haapavesi työntää pohjoisen Savon vesiä.