Ainoastaan ahtaasta rautaisella luukulla varustetusta akkunasta kappelin koillisessa muurissa päivän säde niukasti pyhää huonetta valaisi. Kappeli siis näkyy olleen kokonaan kynttilöiden valaistava. Mahdollista on kuitenkin että kaksi Kirkkotornin ulkomuurilla nähtävää tukittua neliskulmaista aukkoa ovat aikoinaan olleet kappelin akkunoita, ehkä niistä kappelin sisämuurilla on vaikea havaita jälkiä.
Erästä ahdasta huonetta muurin paksuudessa tornin toisen kerran tasalla voisi ehkä arvata katolisen papin asunnoksi.
Vanhimmista linnan huoneista ansaitsee erinäistä huomiota eräs suuri tupa Kirkkokerran alemmassa kerroksessa. Tupaan, joka on uuden kirkon alla, johtavat Kirkkotornin pohjakerrasta muutaman-askeleiset portaat alas. Huonetta ovat valaisseet kaksi akkunaa esilinnan pihalle päin. Niistä on toinen muodostettu oveksi, kun myöhempi aika teki tuvasta halkoaitan. Tuvan lounaisessa nurkassa nähdään jäännöksiä olleesta takasta. Mahdollista on että tupa oli toinen linnan vanhimmissa tilintekokirjoissa mainituista Herrastuvista.
Tuvan luoteisesta nurkasta johtaa meidät ovi kivisille portaille, jotka muurien läpitse vievät Asuntokertaan Kirkko- ja Kellotornien välillä. Noista portaista haaraantuu särkyneitä kiertoportaita, jotka vievät Asunto- ja Kirkkokerran ylikerroksiin, vieläpä tukitut portaat esilinnan pihalle päin, myöhemmin rakennetun Adjutanttikerran vanhan-aikuisia kellareita kohden, joissa ehkä muinoin herras-oluet säilytettiin. Sillä paikalla Asuntokerrassa, mistä nuo monet portaat alkoivat, oli ehkä Savonlinnan vanha Lauri Tott'in aikuinen linnatupa, jolla nimellä sotaväen kasarmia muinoin kutsuttiin. Valitettavasti ovat Asuntokerran muinoiset huoneet niin tykkänään hävitetyt, että ainoastaan muurin pinnalla näkee selviä jälkiä kerran muinoisesta muodosta. Merkillisiä viittauksia antaa siinä suhteessa Komendanttimuurin avara pinta.
Tuon muurin pintaan on nähtävästi muinoisen Asuntokerran holvikutouksia liittynyt. Muurissa näemme sen ohella ovia, jotka osaksi tukituista käytävistä muurin paksuudessa ovat vieneet Asuntokerran katoille ja ylikerroksiin. Niukempia viittauksia ei puutu muissakaan Asuntokerran säilyneissä ja likeisissä muureissa. Muinoisen asuntokerran selvittäminen ja ymmärtäminen on mitä hauskimpia tutkimus-aloja linnassa.
Keskiajan linnoissa tavallisesti ei voinut välittömästi päästä pohjakerrasta ylikertoihin. Pääsö ylikertoihin välitettiin tikapuilla, jotka ylikerrasta laskettiin alas tulevan käytettäviksi. Savonlinnassakin alkavat kiertoportaat sekä Kirkko- että Kellotornissa vasta toisesta kerrasta. Niin oli laita Mustassakin tornissa. Ne portaat, jotka Adjutanttikerran kautta vievät käytävään Komendanttimuurissa, eivät ensinkään ole verrattavat alkuperäiseen ylöspääsöön. Jos esilinnan pihalta tarkastamme Komendanttimuuria, niin näemme ylempänä Vesiportin bastionilta tulevaa holvikäytävää jälkiä suuresta tukitusta ovilävestä. Se oli epäilemättä esilinnan pääovi, joka vei Komendanttimuurin vanhaan käytävään. Tuolle ovelle päästiin nähtävästi ainoastaan tikapuilla. Mainittu vanha käytävä, josta muitakin jälkiä on muurissa nähtävänä, oli nykyistä käytävää alempana ja vei sekä vanhan Komendantti- että Asuntokerran ylikerroksiin.
Linnan tilikirjoissa v. 1567 puhutaan rautaovella varustetusta salaportista esilinnassa. Arvattavasti tarkoitetaan tuolla portilla sitä matalaa oviläpeä, joka löytyy Komendanttimuurin eteläpuolisessa jaksossa ja joka esilinnan pihalta vie erääsen venäjän aikana tiilistä holvattuun kellariin. Portti ehkä muinoin vei muurin taakse kätkettyyn vene-satamaan. Mahdollista on muutamista jäljistä Komendanttimuurissa sekä Kirkkokerran vastakohtaisessa muurissa arvata, että linnapiha aikoinaan oli välimuurilla jaettu kahteen osaan, joten salaportti jäi kätköön tuon muurin taakse.
Mutta jo jättäkäämme nuo vanhimman linnan muinaisjäännökset, jotka muutoin voisivat liioin pidättää huomiotamme.
Lähestykäämme Savonlinnaa sen mahtavuuden aikakaudella, kun linnan viisi tornia uljaina vihollista uhkailivat. Tilintekokirjat ja asemapiirrokset antavat meille tästä käynnistä seuraavan kuvan.
Jos me Savonlinnan Vääräsaarelle perustetusta kaupungista, vanhaa n.s. Lmnakatua käyden, lähestymme linnaa, niin tulemme puusillalle, joka vie meidät vähäiselle Tallisaarelle. Silta, joka vielä 1786 lepäsi uittohirsillä, oli 12 sylen pituinen. Tuossakin sillassa oli ennen vanhaan n.s. vipusilta, jolla ylikulku joka yöksi katkaistiin. Vipusillan vieressä sanotaan olleen mylly. Tallisaaren puolisessa sillanpäässä oli portti, jonka suippukattoa risti koristi. Tältä portilta ulottuivat hevois- ja karjatallit kahdessa rivissä pitkin saaren pohjoista ja länsi-rantaa, joten linnan puolinen, kallioinen ranta jäi avonaiseksi.