Suomenpuolinen Savonmaa oli vielä siihen aikaan Wiipurin lääniä. Tuon läänin maaherrana ja Wiipurin linnan isäntänä oli silloin kuuluisa Erkki Akselinpoika Tott, synnyltänsä tanskalaista sukuperää. Mainiolla urhoollisuudella puolusti tuo mahtava mies Suomen itärajoja.
Venäläisten v. 1473 tekemien retkien kostamiseksi oli Erkki Kaarlonpoika Wase varustettu sotaan Venäjälle, jossa hän hävitti maata kolmen vuoden kestäessä. Tämä hävitys ainoastaan synnytti uusia kostoretkiä Venäjän puolelta. Turhaan lähti Tott uutta apua Ruotsista hakemaan. Hänen täytyi luottaa omiin neuvoihinsa.[5]
Pian huomasi Tott, mikä suuri haitta Savonmaalle oli siitä, että
Haapaveden ja Pihlajaveden väliset salmet olivat Venäläisten vallassa.
Hän päätti sulkea Venäläisiltä Kyrönsalmi ja perustaa rajan
suojelukseksi Savonlinna.
V. 1475 rakennutti mahtava maaherra Kyrönsaarelle mainittuun salmeen puulinnan, jonka vallitukset tavan mukaan mahtoivat olla hirsistä tehtyjä salvoksia, jotka kivellä ja kalkilla täytettiin. Linnansisäisetkin asunnot olivat tietysti puurakennuksia, kuten suureksi osaksi vielä 1500-luvulla.
Kaiketi katsottiin tuo linnoitus tarpeellista heikommaksi, ehkäpä tulen araksikin, jos Venäläiset asettuisivat Kyrönniemelle tulikuuliansa heittelemään. Tuskin oli tuo linnoitus kahta vuotta seisonut, kun Erkki Akselinpoika jo päätti repiä puiset vallitukset ja rakennuttaa paikalle kivinen linna. Saadaksensa ajanmukainen linna kuntoon, tilasi hän ulkomailta 16 taitavaa muurin rakentajaa.
Silloin, 1477, alkoi nykyisen Savonlinnan rakennus. Kuten jo edellisestä tunnemme, olivat Kyrönsaari ja Kyrönsalmi Venäjän alaa. V. 1476 oli vielä Nowgorodissa päätetty viisvuotinen välirauha. Luonnollista oli siis, että Venäläiset ja Venäjänpuoliset menneen vuoden välirauhan rikkomisesta tuolla oudolla tavalla suuresti närkästyivät ja kaikin tavoin kokivat estää tuon tärkeän kulkutien valloittamista ja sulkemista. Kihisikin vimmastuneita vihollisia salmen ympärillä vaarallisen rakennuksen kestäessä.
Työväen lautat olivat varsinkin suuressa vaarassa, kun Kyrönsaarelta etenivät rannoille rakennustarpeita noutamaan. Lauttojen tavallinen matka näkyy käyneen työpaikalta Kalkkiniemelle Vääräsaaren itäkulmalla. Tuolla niemellä vielä näytetään murtopaikka, josta rautavaajoilla kalkkikiveä kiskottiin kohoavan linnan kupuihin. Aluksia Venäläiset niin ahdistivat, että Erkki Akselinpojan, oman kertomuksensa mukaan, täytyi panna ruodun sotaväkeä, vieläpä 12 tai 14 rautaan puettua palvelijaansa seuraamaan jokaista lauttaa, joka linnasta lähti rannalle kiveä, savea tai hietaa hakemaan.[6]
Niinpä vihdoin kohosivat miekkain ja kilpien kalskeessa jalon Savonlinnan vahvat muurit torninensa. Kivitauluun, joka ennen suurta linnanpaloa Kesäkuun 2 p. 1631 kuuluu olleen käytävän seinässä Kuninkaansalin kohdalla, antoi Erkki Akselinpoika veistää seuraavan kirjoituksen:
Herran vuonna 1475 rakennutin minä Erkki Akselinpoika, Lagnö'n Ritari, tämän linnan Jumalan kunniaksi ja pyhän Kristinuskon vahvistamiseksi. Silloin oli vaimonani Elina Kustavintytär, Lagmansö'n Rouva. Kirjoituksen alla olivat valtionhoitaja Sture'n ja Tott'in vaakunat kuvattuna.
Toinen kivitaulu kiinnitettiin korkealle Kellotornin luoteispuoliseen ulkomuuriin. Siinä nähdään vielä kuvattuna Sture'n ja Tott'in vaakunat lehtikoristuksineen.