Kolmas kivitaulu nähdään, Suurelta-linnapihalta katsoen, korkealla Kirkkotornin ulkomuurilla. Sekin on lehtikoristuksilla varustettu ja kuvaa yksistään Tott'in vaakunaa. Neljäs kivitaulu, josta joko väkivalta taikka tulipalo on kaiken piirroksen hävittänyt, nähdään Kirkkotornin samanpuolisella ulkomuurilla, edellistä taulua alempana.
Viides taulu mainitaan ennen muinoin olleen "vanhan linnatuvan" muuriin kiinnitettynä. Siinä luettiin nimet Lauri Akselinpoika Ritari ja Katri Erkintytär, Diursholm'an Rouva. Edellisen nimen alla oli Tott'in, jälkimäisen alla Niepertz-suvun vaakuna kuvattuna.[7] Lauri Akselinpoika oli näet veljensä Erkki Akselinpojan kuoltua Wiipurin ja Savonlinnan hallitsijana ja jatkoi ehkä hänkin linnan rakennusta.
Vielä kuudennesta taulusta nähdään, vanhan Esilinnan pihalta katsoen, jäännöksiä uuden kirkon ulkomuurilla. Taulu on neljästä kiviliuskasta yhdistetty. Vielä ennen 1869 vuoden linnanpaloa oli taulussa ollut kirjoitusta nähtävänä. Koska Kuninkaansalin ja Porvarituvan asemat vanhassa Savonlinnassa vielä ovat tuntemattomat, niin voisi olla mahdollista, että tämä taulu olisi jäännöksenä joko Erkki Akselinpojan ensinmainitusta tai Lauri Akselinpojan taulusta. Kuitenkin saamme syytä arveluun että tuo uusi kirkko, jonka muurissa taulu on, vasta Juhana III:nen aikana rakennettiin.
Kirjeessä valtionhoitajalle sanoi Erkki Akselinpoika antaneensa linnalle nimeksi: Pyhän Olavin linna,[8] jonka sijaan kuitenkin jo Suuren Venäläissodan aikoina alkoi astua nimitys: Uusilinna.
Näin oli Wiipurin mahtava isäntä rakentanut itselleen kivisen muistopatsaan Kyrönsalmeen Savon suojaksi tietämättömässä tulevaisuudessa. Mutta Venäläisten kosto ei kauan viipynyt.
Hirmuiseksi yltyi Venäläisten viha. Jo seuraavana talvena, vuonna 1478, kohtasi hirveä hävitys Pohjanperiä, jotka Ruotsi myöskin vastoin Pähkinäsaaren rajasovintoa oli valtaansa anastanut. V. 1479 kohtasi samallainen tuho Wiipurin lääniä.
Venäläisten menetys oli mitä julminta. Miehet sidottiin jaloista olki- ja heinävalkiain ylitse riippumaan; köydellä puserrettiin päätä, kunnes silmät puhkesivat ulos. Tämän tehtyä puhkaistiin vatsa ja onnettomia juoksutettiin puun ympäri, kunnes kompastuivat ja uupuivat sisuksiinsa. Naisia ripustettiin käsivarsista, ruoskittiin ja pistettiin keihäillä tai leikattiin onnettomilta rinnat. Lapsia käytettiin nuolenpilkkuina tai salvattiin heitä joukko pirttiin, joka sytytettiin palamaan. Lapsi, joka palavan pirtin akkunasta pyrki pakoon, sysättiin keihäillä valkiaan takaisin.
Tuollaisia olivat n.s. Suuren Venäläissodan hirmut, joille tuskin Ison
Vihan kauhut vetävät vertoja.
Ristissä käsin ei Erkki Akselinpoikakaan istunut. Saatuansa tiedot Wiipuriin Venäläisten tuhotöistä, hän varusti 24,000 miestä sotaan, karkasi Nowgorodin aloille, polttaen ja hävittäen, surmaten ihmisiä ja eläimiä, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja monin tuhansittain 20-30 peninkuorman piirillä suureksi vahingoksi Venäläisille, ehkä oikeimmin Karjalaisille tai Inkeriläisille. Vihdoin kohtasi hän venäläisen sotavoiman. Ankara tappelu syntyi. Venäläiset kadottivat paljo väkeä; loput, 6,000 miestä, ajettiin pakoon ohuelle jäälle. Jää särkyi ja avasi kylmän haudan Venäläisten pakeneville laumoille. Kaikki hukkuivat, sanoo aikakirja.[9]
Tuo Suomalaisten kostoretki tapahtui luultavasti talvella 1480. Erkki Akselinpojan mahtavuus oli niin suuri, että hän vielä varahin keväällä, valittaen Venäläisten hävitysretkiä, kehoitti Hansaliittoa tykkänään herkeemään kaupankäynnistä Nevajoelle.[10] Vuoden kuluttua tuo Itäsuomen mainio päällikkö kuoli, luultavasti Maaliskuussa 1481.