"Niin toivon totisesti!" huudahti Lauriston. "Minä joudun taas lujille, jollen saa rahaa."
"Ja silloin tarjoudutte tekemään viidellä punnalla sellaisen työn, josta voisitte helposti saada kymmenen!" virkkoi tyttö melkein moittien. "Sallikaa minun antaa teille yksi neuvo — älkää koskaan hyväksykö ensimmäistä tarjousta. Vaatikaa ehdottomasti jonkin verran enemmän — etenkin serkkuni Melkyn tapaiselta mieheltä."
"Onko Melky sitten kova pitämään puoliaan?" kysyi Lauriston.
"Melky on juutalaisnuorukainen", vastasi Zillah tyynesti. "Minä en ole — muuta kuin puolittain. Olen sekarotua. Äitini oli juutalainen, isäni ei. Niin, jos tarvitsette rahaa tullaksenne toimeen toistaiseksi ja jos teillä on useampia kultakelloja, niin tiedätte, minne voitte tulla. Älkää kulkeko koskaan tyhjin taskuin Lontoossa, jos teillä on jonkin verran pantattavaa. Te ette varmaankaan ole lontoolainen?"
"Olen Skotlannista", vastasi Lauriston.
"Minä suorastaan arvasinkin sen teidän murteestanne", myönsi Zillah. "Ja koetatte hankkia toimeentulonne kirjoittelemalla! Niin, te tarvitsette rohkeutta — ja rahaa. Onko teillä ollut menestystä?"
"Olen myynyt kaksi kertomusta", vastasi Lauriston, josta tuntui nyt jo aivan kuin olisi tyttö ollut vanha tuttava. "Niistä saan yhteensä kaksikymmentä puntaa sen taksan mukaan, jota aikakauslehdet käyttävät, ja minä olen pyytänyt maksuosoitusta, jota nyt odotan. Sen pitäisi tulla minä päivänä tahansa."
"Vai niin, minä kyllä tunnen tuon pelin!" virkkoi Zillah. "Minulla on kaksi tyttöystävää, jotka kirjoittelevat. Tiedän kuinka he saavat odottaa julkaisemista tai seuraavaa maksupäivää. Mikä vahinko, etteivät jotkut teistä kirjailijoista harjoita jotakin muuta ammattia, josta olisi hyvät tulot! Sitten voisitte huviksenne kirjaillakin olematta riippuvainen siitä työstä taloudellisesti. Ettekö te ole sitä ajatellut?"
"Usein", vastasi Lauriston. "Mutta se ei kävisi päinsä — ainakaan minun suhteeni. Olen tehnyt vaalini. Pysyn kynäni ääressä ja uin pinnalla tai uppoan sen kera. Ja minä en aio upota!"
"Noin pitää tosiaankin puhua!" sanoi tyttö. "Mutta koettakaa pysyä rahoissa, jos suinkin voitte. Älkää kulkeko rahattomana kolmea päivää, jos teillä on jotakin, jolla saatte rahaa irti. Näette, kuinka käytännöllinen minä olen! Mutta niin on oltava tässä maailmassa. Sanotteko minulle erään asian?"