"Jonkin verran ovelia siis siinä, herra", huomautti Melky.
"Niin yli teidän ymmärryksenne, ystäväni", vastasi Mirandolet. "Jollen kovin pahasti erehdy kasvonpiirteittenne suhteen, olette itse syntyisin vanhasta rodusta, jolta ei suinkaan puutu taitoa ja oveluutta — mutta sellaisissa asioissa, joista olette maininnut, olette oikeita lapsia noihin kaukaisiin Idän kansoihin verrattuna."
"Aivan oikein, herra, uskon teitä", virkkoi Melky juhlallisesti. "Ja keitä pidätte muita ovelampina niistä, joiden piirissä sanotte eläneenne? Mainitsitte kolmesta eri kansallisuudesta — intialaisista, birmalaisista ja kiinalaisista. Keitä pitäisitte heistä taitavimpina, jos kysymykseen tulisi tuollaisen kavalan työn tekeminen?"
"Sentapaisessa teossa, jota tarkoitatte, ystäväni", vastasi Mirandolet, "ei kukaan voita kiinalaista. Oletteko tyytyväinen tähän?"
Melky nousi seisomaan ja vilkaisi salapoliisiin, ennenkuin kääntyi tohtorin puoleen.
"Herra", hän sanoi. "Juuri niin minäkin olisin sanonut. Mutta halusin vain kuulla, mitä teidän kaltaisenne suuri mies arvelisi. Nyt sen tiedän. Olen hyvin kiitollinen teille, herra. Jos joskus voin tehdä jotakin puolestanne, herra — jos haluatte joskus todella hyvän esineen, nimittäin jalokivialaan kuuluvan — niin ihan ostohinnalla —"
Mirandolet nauroi, taputti Melkyä taas olkapäälle ja vilkaisi
Ayscoughiin.
"Mihin meidän nuori ystävämme oikein pyrkii?" hän kysyi hyväntuulisesti. "Mitä hän ajaa takaa?"
"Hukka minut periköön, jos sen tiedän, tohtori", sanoi Ayscough pudistaen päätään. "Hänen päähänsä on piintynyt jokin ajatus. Oletteko nyt tyytyväinen, herra Rubinstein?"
Melky oli menossa ovelle.