Ayscough oli ilmaissut jonkinlaista pidättyväisyyttä ja vastahakoisuutta toverinsa puuhia kohtaan siitä lähtien kun tämä sai hänet tulemaan sisään Molteno Lodgen takaveräjästä — nämä hommat tuntuivat hänestä tarkoituksettomilta ja vääriltä. Mutta kuullessaan Melkyn äkillisen huudahduksen hän hyökkäsi ammatti vaistonsa yllyttämänä eteenpäin ja katsoi raosta, jonka Melky teki pensaikkoon.
"Laupias taivas!" hän sanoi. "Olette oikeassa. Toinen kiinalaisista!"
Täysikuu oli nyt korkealla pilvettömällä taivaalla ja sen valo osui suoraan keltaisille kasvoille ja keltaisessa kaulassa olevalle tummalle haavalle. Kuka mies lieneekään ollut, oli hänet tapettu voimakkaalla veitseniskulla, joka oli osunut suoraan ja erehtymättä kaulasuoneen. Ayscough osoitti suurta leveää tahraa maassa pensaitten juurella.
"Lävistetty", hän kuiskasi, "pistetty kuoliaaksi! Ja laahattu tänne — katsokaahan tuota — ja tuota!"
Hän kääntyi ja näytti useampia tahroja heidän takanaan hiekoitetulla polulla — tahroja, jotka pienin välimatkoin ulottuivat melkein ovelle asti. Sitten hän veti taskustaan tulitikkulaatikon raapaisi valoa, meni lähemmäksi ja piti tulitikkua lähellä vainajan kasvoja. Melkykin, joka seisoi aivan hänen vieressään, tarkasti kuollutta.
"Epäilemättä toinen noista kiinalaisista", huomautti Ayscough tikun lepattaessa ja sammuessa. "Tai joka tapauksessa joku kiinalainen. Ja hän on ollut kuolleena jo joitakin päiviä! Tämäpä nyt on kummallista!"
"Mitä nyt on tehtävä?" kysyi Melky.
"Tämähän on murha."
Ayscough katseli ympärilleen. Häntä ihmetytti kuinka oli mahdollista, että kuollut mies saattoi maata muutamia päiviä kenenkään löytämättä tuossa puutarhassa aivan lähellä vilkasliikkeistä katua, jota myöten lakkaamatta virtaa jos jonkinlaisia ajopelejä ja kulkijoita. Mutta tutkittuaan pikaisesti ympäristöä hän käsitti asian. Rakennus sijaitsi puutarhan yhdellä syrjällä, muita kolmea reunaa varjostivat naapuritalot ja kadun puolella korkea aita, suuret puut ja tiheät pensaat. Kadun puoleinen portti oli lukossa tai säpissä; kukaan muu ei ollut tullut sisään paitsi veitsen omistaja, joka oli lyönyt tuon haavan ja tiesi murhatun makaavan laakeripuitten juurella. Vain Melkyn askelten pelästyttämä rotta oli ollut asiasta selvillä.
"Odottakaa täällä", virkkoi Ayscough. "No niin, ainakin portin sisäpuolella sitten, älkää tulko ulos, minä en halua herättää huomiota. Jossakin lähistöllä on varmasti poliisi."