Herra Yada hymyili taas ja nousematta seisomaan osoitti kahta tuolia.
"Hyvä on", hän virkkoi hyvällä englannin kielellä. "Hauska nähdä teitä — olkaa hyvä ja istuutukaa, samoin ystävänne! Haluatte puhella kanssani?"
Ayscough istuutui ja avasi päällystakkinsa napit.
"Kiitoksia, herra Yada", hän sanoi. "Niin, asianlaita on siten, herra Yada, että tulin luoksenne hyvin tärkeässä asiassa. Teidän nimenne kuulin tänä iltana eräältä tämän kadun varrella asuvalta nuorelta sairaalalääkäriltä, tohtori Pitteryltä."
"Niin, tunnen hänet", myönsi Yada.
"Ja sitten?"
"Tohtori Pittery kertoi minulle", jatkoi Ayscough, "että te tunnette kaksi kiinalaista herraa, jotka ovat opintotovereitanne sairaalassa, herra Yada?"
Japanilainen taivutti sileää päätään ja puhalsi suun täydeltä savua sikaaristaan.
"Aivan oikein", hän vastasi heti. "Herra Chang Li — herra Chen Li.
Tunnen heidät."
"Tahtoisin kysyä teiltä erästä seikkaa, herra Yada", sanoi Ayscough kumartuen eteenpäin ja heittäytyen tuttavallisen näköiseksi. "Milloin näitte viimeksi nuo herrat tai jommankumman heistä?"