Hän kääntyi aivan kuin poistuakseen ja Ayscough meni hänen jäljessään.
"Onhan hyvin mahdollista, että hän ei laisinkaan tullut timantin vuoksi", sanoi hän närkästyneenä ja epäuskoisena. "Onko juuri luultavaa, että hän olisi otaksunut sen olleen tuon kuolleen miekkosen niskapalmikossa, kun toinen kiinalainen oli kadoksissa? Changhan nyt omistaa timantin — eikä Chen!"
"Aivan oikein, ystäväni", sanoi Mirandolet. "Te olette epäilemättä viisaampi kuin minä. Siis — hyvää yötä vain!"
Hän lähti pois ja kääntyi jyrkästi kulkemaan katua ylöspäin. Ayscough murahti kerran pari ja palasi sitten yövahdin luokse.
"Kuinka kauan tuo japanilainen oli sisällä?" hän kysyi nyökäyttäen päällään ruumishuoneeseen päin.
"Ei minuuttiakaan, herra Ayscough", vastasi mies. "Hän käväisi vain siellä pikipäin."
"Sanoiko hän mitään ulos tullessaan?" kysyi salapoliisi.
"Kyllä, pari sanaa", vastasi vahti. "Hän sanoi. 'Se on hän' ja meni suoraan ulos ajurin rattaille."
"Ja tuullessaan hän sanoi teille minun lähettäneen hänet?" kysyi
Ayscough.
"Aivan niin ja näytti minulle nimikorttinne", myönsi mies. "Minulla ei tietysti ollut mitään syytä epäillä hänen sanojaan."