"Yläkerrassa — nukkumassa — lopen uupuneena", sanoi Levendale. "Olemme väsyneitä — kumpikin. Yötä päivää yötä päivää — voisin vaipua tälle lattialle ja ruveta nukkumaan —"
"Olette ajanut timanttia takaa?" kysyi Purdie.
"Sitä — ja muutakin", virkkoi Levendale.
"Muutakinko?" kysyi Purdie. "Mitä sitten?"
"Kahdeksaakymmentätuhatta puntaa", vastasi Levendale. "Juuri sitä!"
Purdie tuijotti häneen. Sitten hän äkkiä kysyi erästä seikkaa.
"Tiedättekö, kuka murhasi tuon ukon Praed-kadun varrella?" hän kysyi.
"Sitä minä koetan saada selville."
"En", vastasi Levendale jyrkästi. "En edes tiedä sitä, että hänet murhattiin." Hän tuijotti nyt vuorostaan vieraaseensa hetkisen. Sitten hän lisäsi merkitsevästi: "Mutta siitä tiedän aika paljon, että häneltä ryöstettiin jotakin."
Purdie pudisti päätään. Hän oli tavattomasti ällistynyt.
"Tämä käy minulle aivan käsittämättömäksi", hän sanoi. "Te, Levendale, olette itse merkillisin ilmiö kaikessa. Kuulkaahan, mitä te aiotte tehdä? Ettekö aio selittää tätä kummallista katoamistanne — tätä poissaoloanne — paluutanne ilman partaa ja noin puettuna? Poliisit —"