"Kuinka paljon te tiedätte?" hän kysyi.
Yada paljasti taas valkoiset hampaansa.
"Se on suora ja samalla laaja kysymys, herra Levendale", hän vastasi vähän naurahtaen. "Huomaan teidän hyvin kiihkeästi haluavan saada apua minulta. Luulette ilmeisestikin minun tietävän jotakin. Mutta te ette ole timantin omistaja! Kuka näistä herroista hän on?"
Levendale teki puolittain kärsimättömän liikkeen Stephen Purvisiin päin, joka kumarsi Yadalle, mutta pysyi vaiti.
"Hän se on", sanoi Levendale äreästi. "Mutta te voitte ilmaista tietonne minulle. Kysyn taas — kuinka paljon te tiedätte tästä asiasta?"
"Kylliksi, jotta teidän kannattaa hieroa kanssani sopimusta siitä", vastasi Yada. "Onko se yhtä selvää kuin teidän kysymyksenne?"
"Sitä minä odotinkin", sanoi Levendale. "Haluatteko myydä tietonne?"
"Haluan", myönsi Yada, "ja olen vakuutettu siitä, että te mielellänne hierotte kauppaa".
Taas he molemmat mittelivät toisiaan silmillään. John Purdiesta, joka väitti ymmärtävänsä ihmisten ilmeitä, oli nuorempi ainakin vanhemman vertainen, jollei etevämpikin. Levendale taipui ja siirrettyään katseensa pois Yadasta loi sen Stephen Purvisiin.
Stephen Purvis nyökkäsi taas ja murahti: "Sopikaa hänen kanssaan ehdoista. Tässä ei minun ymmärtääkseni ole muuta neuvoa!"