Vaihdettuaan hyvin pikaisen silmäyksen Stephen Purvisin kanssa Levendale otti esiin pankkiosoituskirjansa, repäisi siitä lehden, kirjoitti kiireesti jonkun sanan ja ojensi paperin japanilaiselle, joka sujahdutti sen povitaskuunsa.
"Kas niin — kertokaa nyt!" sanoi Levendale.
"Varmasti", vastasi Yada. "Kas niin, Chang Lilla on timantti ja rahat. Ja hän on tällä hetkellä siellä, missä on ollut muutamia päiviä piilossa. Hän on salaisessa huoneessa Pilmanseyn teehuoneiksi nimitetyssä paikassa Tottenham Court -tien varrella, jossa meidän kolleegiomme lääketieteen ylioppilaat usein käyvät. Asian laita on niin, herra poliisikomisarjus ja te kaikki muutkin, että Pilmanseylla on salainen ooppiumiluola, vaikka siitä eivät muut tiedä kuin harvat siellä kävijät. Ja sieltä te löydätte Chang Lin."
"Oletteko nähnyt hänet siellä?" kysyi Levendale.
"Näin hänet siellä viime yönä — tiedän hänen olevan siellä ja tulevan pysymäänkin siellä joko siihen asti, kunnes te otatte hänet haltuunne, tai kunnes hän saa asiansa kuntoon päästäkseen pois tästä maasta", vastasi Yada.
Levendale hypähti seisomaan ikäänkuin käydäkseen suoraan käsiksi asiaan. Mutta poliisikomisarjus kosketti häntä rauhallisesti olkapäähän.
"Hän lupasi kertoa teille, kuinka hänet saa kiinni, herra Levendale", sanoi hän. "Kuunnelkaamme nyt kaikki, mitä voimme saada tietoomme. Me tulemme nähkääs olemaan teidän mukananne jutussa."
"Herra poliisikomisarjus on oikeassa", virkkoi Yada. "Teillä tulee olemaan edessänne niin sanottu ajojahti. Tehkää nyt aivan niin kuin minä neuvon teille. Pilmanseyn teehuoneusto on vanhanaikainen paikka, hyvin vanha talo rakennusteknilliseltä kannalta, oikealla puolella Tottenham Court -tien varrella. Menkää sinne tänään puolenpäivän aikaan, vähän ennen yhtä, jolloin siellä aina on paljon vieraita. Viekää sinne monta tuollaista siviilipukuista miestänne, niin kuin herra Ayscough. Asettukaa sinne paikoillenne aivan kuin olisitte tavallisia kahvilavieraita — toistan vieläkin, että teidän on mentävä sinne monilukuisina. On kaksi Pilmansey-veljestä, keski-ikäisiä, viekkaita, liukaskielisiä ja petollisia. Kun olette kaikki siellä, menetelkää niin kuin tavallisestikin, sulkekaa kaikki ovet, jos se näyttää teistä tarpeelliselta, mutta pitäkää lujilla Pilmanseyn veljeksiä, sanokaa heille olevanne poliisi ja vaatikaa heitä viemään teidät yläkertaan ja näyttämään ooppiumiluolaansa. He väittävät vastaan, he valehtelevat, he tekevät vaikka vastarintaa — te käytätte omia keinojanne. Mutta tuossa ooppiumiluolassa te tapaatte Chang Lin — ja omaisuutenne!"
Tätä sanoessaan hän oli vetänyt käsiinsä hansikkaansa, otti nyt hattunsa ja sateenvarjonsa, kumarsi kohteliaasti huoneessa olijoille ja kääntyi ovelle.
"Saan kai poistua nyt?" hän kysyi. "Pian alkaa eräs tärkeä lääketieteellinen luento, josta en saa olla poissa. Tulen itsekin Pilmanseylle vähän ennen yhtä — olkaa hyvät älkääkä kiinnittäkö minuun lainkaan huomiota. En tahtoisi esiintyä toimivana tässä teidän hommassanne."