"Lisää teidän miehiänne?" sanoi vanhemman näköinen veljeksistä vaikeroivalla äänellä. "Kuulkaahan, me emme ymmärrä, mitä hyötyä on koko tästä hälinästä ja siitä, että te keskeytätte meidän liikkeemme tällä tavoin! Yksi tai kaksi teistä olisi varmasti ollut kylliksi. Turhaan olette tuonut kokonaisen joukon ihmisiä meille — se on kaikki ihan tarpeetonta!"
"Sallikaa meidän itse ratkaista, mikä on tarpeellista ja mikä ei, herra Pilmansey", vastasi poliisikomisarjus. "Ei tästä synny minkäänlaista hälinää eikä kiusaa — ei siitä ainakaan tarvitse sellaista syntyä, jos kerrotte meille, mitä haluamme tietää, ettekä vastusta meitä sellaisessa, mihin meillä on valta. Tässä meillä on valtakirja — määrätyn ilmoituksen nojalla laadittu — tarkastaa teidän huoneustonne. Sallinette meidän toimittaa sen rauhallisesti."
"Mutta mistä syystä?" kysyi nuorempi Pilmansey. "Meidänkö huoneustomme? Liikkeemme on sijainnut täällä hyvinkin sata vuotta, eikä koskaan ole kuulunut ainoatakaan moitteen sanaa meitä vastaan. Minkä vuoksi tahdotte toimeenpanna tutkimuksen?"
"Sanon sen teille heti", vastasi poliisikomisarjus. "Me etsimme erästä nuorta kiinalaista, Chang Litä, joka meidän saamamme tiedon mukaan on kätkettynä täällä mukanaan arvokasta varastettua tavaraa. Tiedättekö siis jotakin hänestä? Onko hän täällä?"
Molemmat miehet vilkaisivat toisiinsa. Hetkisen he pysyivät vaiti, sitten vanhempi puhui katsahtaen läsnäolijain odottaviin kasvoihin.
"Ennenkuin sanon mitään muuta", hän vastasi, "haluaisin tietää, keneltä olette asiasta kuulleet".
"Ei", vastasi poliisikomisarjus lujasti, "sitä en sano. Mutta sen verran kerron teille, että tätä Chang Litä haetaan erään hyvin vakavan asian vuoksi, josta tulemme häntä syyttämään. Meillä on varma tieto siitä, että hän on täällä, ja teidän on viisainta totella neuvoani, kun kehoitan teitä viemään meidät hänen luokseen, jos hän on täällä. Kas niin, herra Pilmansey, onko hän täällä?"
Vanhempi Pilmansey pudisti päätään, mutta se pudistus ilmaisi paremminkin epäilyä kuin kieltoa.
"En osaa sanoa", hän vastasi. "Mahdollisesti."
"Mitä se merkitsee?" kysyi poliisikomisarjus. "Mahdollisesti? Totta kai te sen tiedätte, kuka on teidän oman kattonne alla?"