"En", sanoi Pilmansey, "en tiedä. Asianlaita on seuraavalla tavalla. Viime aikoina on luonamme alkanut kulkea joitakin ulkomaalaisia. Nimittäin muutamia harvoja kiinalaisia ja japanilaisia lääketieteen ylioppilaita. Parisen vuotta sitten jotkut heistä kysyivät, emmekö voisi vuokrata talon yläkerrassa heille kolmea tai neljää huonetta, jonne he voisivat perustaa jonkinlaisen oman pienen klubin, jotta heillä, nähkääs, olisi kokoontumispaikka. He olivat kaikki siivoja, täysin kunnioitettavia nuoria herroja, joten me suostuimme. Heillä on. hallussaan tämän rakennuksen yläkerros, he kalustivat ja järjestivät sen oman mielensä mukaan. Sinne on eri sisäänkäytävä myymälän sivusta. Jokaisella heillä on oma avain. Niin he voivat pujahtaa sinne ja pois sieltä aivan vapaasti häiritsemättä meitä koskaan. Mutta asianlaita on niin, että siinä klubissa on nykyään ainoastaan neljä tai viisi jäsentä ja toiset kaikki ovat lähteneet pois. Nyt on asia suoraan puhuttuna — ja vakuutan teille, että en tiedä onko herra Cheng Li siellä vai ei. Me emme tiedä mitään siitä, mitä he puuhailevat huoneessaan, he ovat vain vuokralaisiamme."
"Sallikaa minun kysyä teiltä erästä asiaa", sanoi poliisikomisarjus. "Onko kumpikaan teistä koskaan käynyt näissä huoneissa sen jälkeen kun vuokrasitte ne heille?"
"Ei", vastasi vanhempi Pilmansey, "ei kumpikaan meistä kertaakaan!"
"No niin", käski poliisikomisarjus, "parasta on tulla sinne nyt meidän kanssamme."
XXXVII
CHANG LI
Murahdellen jotakin ajanhukasta ja liikkeen keskeyttämisestä Pilmanseyn veljekset astuivat edellä eräälle sivuovelle, joka johti pitkin myymälän sivua kulkevaan käytävään ja josta pääsi talon yläkerrokseen. Vanhempi veli näytti erikoisesti käytävän päässä olevaa ovea.
"Huomaatte kai tuosta, että ne nuoret miehet, joista puhuin teille, pääsevät omaan huoneustoonsa tämän kautta", hän sanoi. "Se ovi on aina lukossa, heillä on kaikilla oma avain sinne. He eivät koskaan liiku meidän kahvilahuoneemme kautta. Meillä ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan eikä meillä ole minkäänlaista tietoa siitä, mitä he puuhailevat huoneustossaan. Me emme välitä muusta kuin että he suorittavat vuokransa ja käyttäytyvät kunnollisesti. Ja hyvin siivoja he ovat olleetkin — meillä ei ole pienintäkään valittamisen syytä."
"Ja koska heillä kaikilla on oma avaimensa, niin he varmaankin voivat päästä huoneustoonsa milloin tahansa päivällä tai yöllä?" kysyi poliisikomisarjus. "Ei siis mikään estä heitä pääsemästä tänne yöllä?"
"He voivat tulia ja mennä milloin vain haluavat", vastasi vanhempi Pilmansey. "Uskokaa minua, kun sanon, ettemme ole heihin missään muussa kuin huoneustonomistajan suhteessa."