"Missä te itse asutte?" kysyi poliisikomisarjus. "Tässä talossako?"
"Ei vaan muualla", sanoi nuorempi veli, joka oli tähän asti pysynyt melkein vaiti, mutta näyttänyt kuitenkin olevan poliisien menettelystä närkästyneempi kuin veljensä. "Tämä liike avataan kello kahdeksan aamulla ja suljetaan kello seitsemän illalla. Me emme ole kumpikaan täällä koskaan seitsemän jälkeen."
"Ette siis koskaan näe noita ulkomaalaisia yön aikaan?" kysyi poliisikomisarjus. "Ette siis tiedä, mitä he puuhaavat?"
"Me emme koskaan näe heistä ketään", vastasi vanhempi veljeksistä. "Niin kuin näette, ovat tämä käytävä ja nuo portaat meidän liikkeemme ulkopuolella. Me emme tiedä heistä mitään muuta kuin mitä olemme teille kertoneet."
"No niin, viekää meidät sinne, että saamme nähdä, mitä on tehtävä", määräsi poliisikomisarjus. "Me lähdemme nyt tarkastamaan niitä huoneita, herra Pilmansey, niin että asia saadaan selväksi nyt heti."
Tuon vanhan talon alakerroksen ja ullakon väliset huoneet näyttivät olevan varastoina käytettyjä. Avonaisista ovista näkyi tynnyreitä, laatikoita, nassakoita sekä korkeita pinoja leivos- ja makeisrasioita. Siellä ei ollut mitään salattavaa, tuumivat ne teräväsilmäiset miehet, jotka marssivat peräkkäin ylös tummia portaita närkästyneitten teehuoneen omistajain jäljessä. Mutta yläkerroksen ovi oli kiinni ja kun Ayscough väänsi sen lukkoa, huomasi hän sen sisäpuolelta teljetyksi.
"Heillä on tähänkin oveen omat avaimensa", huomautti nuorempi Pilmansey. "En ymmärrä, kuinka te pääsette sinne sisään, jollei siellä ole ketään nyt."
"Me menemme sinne, joko siellä sitten on ketään tai ei", vastasi poliisikomisarjus. "Koputtakaa, Ayscough, koputtakaa kuuluvasti."
Miehet kokoontuivat kaikki heidän taakseen täyttäen kokonaan lukitun oven takana olevan avonaisen paikan ja odottaen jännittyneinä siinä hiljaisuudessa, joka seurasi Ayscoughin lakattua kolkuttamasta oveen. Muutamia minuutteja kului. Salapoliisi kolkutti uudelleen itsepintaisemmin. Äkkiä ja äänettömästi ovi avautui, ensiksi tuuman, pari, sitten vähän enemmän. Ayscough työnsi tukevakenkäisen jalkansa ovenrakoon, josta kurkistivat ulos keltaiset tummain pienten silmäin valaisemat kasvot, häviten samassa silmänräpäyksessä.
"Sisään kaikki", määräsi poliisikomisarjus. "Olkaa varovaisia!"