"Tietysti", vastasi Zillah välinpitämättömästi. "Sinähän kyllä osaat sinne — ja siellä teillä on hyvä rauha."
Melky viittasi Yadaa mukaansa ja meni itse edellä talon ylimpään kerrokseen. Hän opasti japanilaisen pieneen huoneeseen, jossa oli joitakin vanhoja koin- ja madonsyömiä huonekaluja, pari vanhaa arkkua ja paljon pölyä. Sitten hän lukitsi huolellisesti oven päästyään sinne vankinsa kanssa.
"Kas niin, herra", sanoi hän, "olette täällä niin hyvässä turvassa kuin suinkin voitte olla missään — paikassa koko avarassa maailmassa. Käykäämme nyt käsiksi asioihin ja ymmärtäkäämme toinen toistamme. Te haluatte vaihtaa tuon maksuosoituksen käteiseksi ja haluatte päästä pois Lontoosta tänä yönä? Hyvä on, antakaa siis minulle tuo maksuosoitus ja pysykää hiljaa, kunnes minä palaan. Haluatteko jotakin muuta, esimerkiksi vähän matkatavaroita?"
"Teettekö tämän kaikki, jos maksan teille sata puntaa?" kysyi Yada.
"Se riittää minulle, herra", vastasi Melky. "Olen nähkääs köyhä mies. En minä joka päivä onnistu pääsemään kiinni sataan puntaan, uskokaa minua! Jos siis on jotakin —"
"Pieni laukku — Oxford Circus Tuben matkatavaratoimistossa", sanoi Yada. "Se minun täytyy saada, se sisältää papereita. Jos tuotte sen minulle —"
"Antakaa minulle siinä tarvittava vastalippu ja tuo maksuosoitus", sanoi Melky. Hän sujahdutti nuo molemmat paperit taskuunsa ja lähti ovelle. "Minä käännän avaimen lukkoon ulkopuolelta", sanoi hän. "Olette silloin paremmassa turvassa. Asettautukaa tänne mukavasti, herra, palaan tunnin kuluttua rahain ja tavarain kanssa."
Parin minuutin kuluttua Melky seisoi vastapäätä Zillahia arkihuoneessa ja näytti hyvin merkilliseltä. Zillah katseli häntä epäluuloisesti.
"Mitä tämä on, Melky?" hän kysyi. "Mitä sinä oikein puuhaat?"
"Zillah", sanoi Melky, "tulet olemaan ylpeä serkustasi Melky Rubinsteinista jo ennen päivällisaikaa, se on varma, Zillah. Ja siihen mennessä, pidä asia salassa, Zillah, minä lähden hakemaan tänne tukevan poliisin."