Puheenjohtaja nosti kätensä ja viittasi poliisipäällikön ja Parminterin pöytänsä luokse. Hetkisen kuluttua kutsuttiin Ayscough. Ja Lauriston, joka odotteli tämän neuvottelun tulosta, huomasi, ettei puheenjohtaja ollut oikein tyytyväinen. Hän kääntyi äkkiä poliisipäällikön puoleen esittäen kysymyksensä niin kuuluvasti, että kaikki oikeussalissa olevat sen kuulivat.
"Miksi ei kirjaa koskevia seikkoja esitetty heti alussa oikeusistuimelle?" hän kysyi. "Minusta nähden siinä on peräti tärkeä johtolanka. Se seikka, että sieltä löydettiin kirja, olisi pitänyt ehdottomasti mainita heti. Lykkään asian tästä päivästä viikon päähän, ja te saatte tuoda silloin kirjan ja haastaa herra Spencer Levendalen tänne todistajaksi. Siis viikon päästä, herrat!"
Melky Rubinstein kääntyi, kuiskasi jotakin nopeasti Zillahille ja rouva Goldmarkille, pisti sitten kätensä Lauristonin kainaloon ja veti hänet nopeasti pois oikeussalista.
XI
TAKAOVI
Kadulle päästyään Melky kääntyi lähimmälle poikkikadulle ja viittasi Lauristonia seuraansa. Ennenkuin he olivat kulkeneet montakaan kyynärää hän painautui aivan kiinni toveriinsa ja vilkaisi varovasti taakseen.
"Takanamme vaanii yksi noita poliisipeijakkaita", virkkoi Melky. "Mutta sitähän juuri sopi odottaakin, herra — he eivät tule jättämään teitä hetkeksikään näkyvistään, ennenkuin jompikumpi kahdesta asiasta on tapahtunut!"
"Mistä asioista?" kysyi Lauriston.
"Teidän on joko todistettava täysin pätevästi, että nuo sormukset kuuluvat teille ja olivat sitä ennen äiti raukallanne", sanoi Melky, "tai meidän on saatava käsiimme se ukkeli, joka nitisti setäni. Niin on asia! Herra! — luotatteko turvallisesti minuun ja teette mitä neuvon? Se tapahtuu teidän hyväksenne."
"En tiedä mikä olisi sen parempaa", vastasi Lauriston hetkisen ajateltuaan. "Olette peräti kunnon mies, Melky — siitä olen vakuutettu! Mitä tahdotte minun tekevän?"