"Olen", myönsi vieras. "Näen teidän olevan selvillä asiasta. Nimeni on Purdie — John Purdie. Missä Lauriston on? Haluaisin erikoisesti tavata häntä."
Melky taputteli nenänsä syrjää ja kuiskasi.
"Hän on matkalla sinne, josta te tulette, herra", hän virkkoi. "Kas niin — minä tiedän, kuka te olette, ja hetken kuluttua te tunnette minut. Tulkaahan huoneeseeni!"
XII
PEEBLESILÄINEN YSTÄVÄ
Melkyllä, rouva Flitwickin tärkeimmällä asukkaalla, oli hallussaan, niin kuin emännällä oli tapana sanoa, kadunpuoliset vierashuoneet — kaksi perättäistä kamaria. Toinen niistä oli kalustettu oleskeluhuoneeksi, ja sinne hän nyt vei Lauristonin ystävän, kehoitti häntä vieraanvaraisesti istumaan ja rupesi tarkastelemaan häntä. Heti hän arvioi herra John Purdien siksi, mikä hän olikin — varakkaaksi, hyvin puetuksi, tarmokkaaksi, nuoreksi liikemieheksi, joka oli todennäköisesti aina ollut tekemisissä tärkeitten ja arvokkaitten asioitten kanssa. Hyvin tyytyväisenä tähän alkutarkasteluun hän kävi heti käsiksi hetken tärkeimpään asiaan.
"Herra", aloitti Melky vetäen tuolin Purdien viereen ja omaksuen heti salaista luottavaisuutta ilmaisevan äänensävyn ja käytöksen. "Olen kuullut teistä. Minä ja herra Lauriston olemme läheisiä ystäviä. Nimeni on Rubinstein — Melchior Rubinstein, jota tavallisesti sanotaan Melkyksi. Tiedän teistä kaikki — olette se Lauristonin ystävä, jolta hän pyysi vähän apua päästäkseen lävitse muutamista vaikeuksista ikäänkuin — eikö niin? Aivan oikein — ja te lähetitte hänelle aluksi kaksikymmentä puntaa, jotka hän saikin eilen. Samalla kerralla hänelle tuli toisetkin kaksikymmentä puntaa parista kirjallisesta työstä — kertomuksista, herra! — olisinpa suonut, että hän olisi saanut rahanne ja nuo toisetkin rahat käsiinsä tuntia aikaisemmin! Hiivatti sentään — jospa nuo kirjeet vain olisivat tulleet aikaisemmassa postissa, olisi se säästänyt häneltä aika paljon harmia!"
"Kuulkaahan — minulla ei ole pienintäkään aavistusta siitä, mitä puhutte", virkkoi Purdie hyvänluontoisesti. "Ilmeisestikin te tiedätte enemmän kuin minä. Minä tunsin Andie Lauristonin hyvin niihin aikoihin, jolloin hän lähti Peeblesistä, mutta sen koommin en ole nähnyt häntä enkä kuullut hänestä, ennenkuin hän kirjoitti minulle hiljattain. Mistä oikein on kysymys, ja miksi hän on lähtenyt takaisin Peeblesiin? Ilmoitin hänelle tulevani tänne aivan näinä päivinä. Tässä nyt olen, ja hän on lähtenyt!"
Melky työnsi tuolinsa vieläkin lähemmäksi vierastaan, loi varovaisen silmäyksen ovelle ja alensi ääntään.
"Aion kertoa teille kaikki siitä asiasta, herra", hän virkkoi. "Tiedän, että teillä skotlantilaisilla on erikoisen hyvä ymmärryskyky, ja te oivallatte koko jutun kyllä nopeasti. Kuunnelkaa nyt minua, herra Purdie, aivan kuin olisin tärkeää juttua esittävä asianajaja ja teidän pitäisi heti ruveta vastaamaan hänelle."