"Hyvä on", virkkoi Purdie. "Sitten vielä yksi asia. Mainitsitte minulle herra Spencer Levendalesta ja siitä kirjasta, joka oli joutunut niin omituisella tavalla panttitoimistoon. Minä tunnen sattumalta herra Levendalen — oikein hyvin."
"Oikeinko totta, herra!" huudahti Melky. "Kylläpä maailma on pieni."
"Tapasin herra Spencer Levendalen viime syyskuussa — kaksi kuukautta sitten", jatkoi Purdie. "Hän oleskeli silloin eräässä hotellissa ylänkömailla lastensa ja heidän kotiopettajattarensa kanssa. Minä asuin samassa hotellissa kuukauden päivät, ja hän ja minä kalastelimme usein yhdessä. Tulimme hyviksi ystäviksi, ja hän pyysi minua käymään luonaan, kun ensi kerran tulen kaupunkiin. Ja tässä nyt olen. Kun ensin olemme käyneet poliisilaitoksella, menen Sussex-aukiolle ja kerron herra Levendalelle olevani Lauristonin ystävä ja sanon, että Lauriston on vaarassa tämän jutun vuoksi, ja pyydän häntä puhumaan minulle enemmän tuosta kirjasta!"
Melky hypähti seisomaan ja puristi vieraansa kättä.
"Herra, te olette oikeaa lajia", hän virkkoi kiihkeästi. "Tuolla kirjalla on jotakin yhteyttä jutun kanssa! Minun käsitykseni mukaan se mies, joka vei tuon kirjan panttitoimistoon, on sama, joka nitisti vanhan sukulaisraukkani — se on varma, herra! Levendale ei tahtonut kertoa meille juuri mitään tänä aamuna — mahdollisesti hän puhuu teille enemmän. Auttakaa tekin Lauristonia, herra — me pelastamme hänet pulasta."
"Te näytätte olevan hyvin suopea häntä kohtaan", huomautti Purdie. "Hän on ilmeisesti miellyttänyt teitä."
"Ja Zillah-serkkuani", vastasi Melky tuttavallisesti hymyillen. "Zillah — koko Paddingtonin sievin tyttö, herra — on ihan pihkaantunut tuohon nuorukaiseen. Ja — vielä sananen korvaanne, herra — Zillah on kasvatettu hienon naisen tavoin, ja nyt ukon kuoltua hän perii sellaisen omaisuuden, joka voisi saada neekerin kalpenemaan! Eikä siinä ole minkäänlaista erehdystä. Hoidelkaa asia kuntoon, herra!"
"Minä pidän huolen siitä", virkkoi Purdie. "Kas niin, nyt nuo poliisit. Kuulkaahan, onkohan tässä lähistöllä hyvää hotellia? Minulla on kaikki kapineeni tuolla alhaalla ajurinrattaissa. Ajoin tänne suoraan asemalta, koska halusin heti tavata Andie Lauristonia."
"Raha ei luullakseni merkitse teille mitään, herra?" kysyi Melky luoden asiaa ymmärtävän katseen nuoren skotlantilaisen ulkomuotoon, jossa näkyi selviä varallisuuden merkkejä.
"Ei kohtuullisissa rajoissa", vastasi Purdie.