"Siitä olen ehdottomasti varma", vastasi Zillah. "En ollut nähnyt sitä eläissäni koskaan ennen, kunnes huomioni kiintyi siihen hänen kuolemansa johdosta. Tämä kirja on tuotu tänne minun poissa ollessani, eikä se ollut ostettu eikä pantattu, siitä olen täysin vakuutettu. Tiedätte luonnollisesti kenen se on?"
"Herra Spencer Levendalen", vastasi Purdie. "Niin, tunnen kaikki, nuo yksityisseikat, kirjaa koskevat ilmoitukset ja vähän muutakin. Ja nyt haluan keskustella kaikesta tuosta teidän ja serkkunne kanssa. Onko tuo rouva Goldmark täysin luotettava?"
Zillah vastasi, että rouva Goldmark on ehdottomasti luotettava vanha ystävä. Kun Melky juuri palasi hänen kanssaan, ehdotti Purdie, että he istuutuisivat puhelemaan ilman muodollisuuksia ja luvaten vaieta kaikesta muiden seurassa.
"Tehän tiedätte jo, minkä vuoksi minä tunnen suurta mielenkiintoa tätä asiaa kohtaan?" hän kysyi katsellen kolmea toveriaan. "Toivon hartaasti, että Andie Lauriston vapautuisi täydelleen jutusta. Luotan häneen epäröimättä, hän on minun ymmärtääkseni päässyt alulle menestyksellisellä uralla, ja olisi kauheaa, jos minkäänlainen epäluulon varjo lankeaisi häneen. Hänen vuokseen tahdon siis perin pohjin selvittää tämän salaperäisyyden, joka peittää sukulaisenne kuoleman."
"Herra" virkkoi Melky kaikkein juhlallisimmalla äänellään. "Puhuen serkkuni ja itseni puolesta vakuutan, ettei ole mitään, mitä emme tekisi saadaksemme herra Lauristonin eroon tästä asiasta. Meillä ei ole alun pitäen ollut hetkenkään epäilystä hänen suhteensa, sillä mehän tunsimme hänet. Me olemme siis teidän kanssanne samalla kannalla siinä asiassa, vai mitä, Zillah?"
"Herra Purdie huomaa sen varmasti", myönsi Zillah vilkaisten Lauristonin vanhaan koulutoveriin. "Hänelle ei ole tarpeellista vastata, Melky."
"Olen vakuutettu siitä", virkkoi Purdie. "No niin, pankaamme siis päämme yhteen, harkitsemme sitten kysymystä, käännymmekö poliisin puoleen, kun ensin olemme nelisin asiasta neuvotelleet. Nyt haluaisin kysyä muutamia hyvin yksityisluontoisia seikkoja. Ne johtuvat tuosta harvinaisesta kirjasta. Ei ole epäilystäkään siitä, että tuo kirja on herra Levendalen. Tietääkö kumpikaan teistä, oliko herra Levendalella mitään liikesuhteita herra Multenius-vainajan kanssa?"
Zillah pudisti päätään.
"Ei mitään — minun tietääkseni", hän vastasi. "Olen auttanut isoisääni liikehommissa jonkin aikaa. En kuullut hänen koskaan mainitsevan herra Levendalea, eikä herra Levendale koskaan käynyt täällä, se on varmaa."
Melkykin pudisti päätään.