Herra Penniket, joka ilmeisestikin tunsi oikein hyvin molemmat serkut ja rouva Goldmarkin, vilkaisi kohteliaan kysyvästi vieraaseen istuutuessaan tuolille, jonka Melky tarjosi hänelle.
"Koska otaksun herra Purdien keskustelevan tästä asiasta kanssanne", hän huomautti, "luulen teidän tarkoituksenne olevan, että hän saa kuulla kaikki mitä minulla on teille sanottavaa".
"Niin on asia, herra Penniket", vastasi Melky. "Herra Purdie on meikäläisiä niin sanoakseni. Voitte puhua hänen saapuvilla ollessaan kaikki mitä haluatte. Olimme juuri joutumaisillamme yksityiskohtiin teidän saapuessanne. Nyt on ratkaistava eräs peräti omituinen seikka, herra Penniket. Ja me haluamme saada sen vähän selvemmäksi, ennenkuin kerromme poliisille mitä tiedämme."
"Tiedättekö sellaista, jota he eivät tiedä?" kysyi Penniket.
"Aika paljonkin!" vastasi Melky lyhytsanaisesti. "Tästä jutusta näyttää sukeutuvan sellainen verkko, josta kukaan ei pääse niinkään hevillä selville!"
Lakimies, joka oli rauhallisena tarkastellut Purdieta, hymyili hänelle salaa.
"Ennenkuin nyt kerron mitä olen juuri saanut selville", hän virkkoi kääntyen Melkyyn päin, "luulen olevan parasta, että ilmaisette minulle kaikki mitä tiedätte ja mistä olette puhelleet. Minulla on mahdollisesti kerrottavana sellaista, joka vie voiton siitä, mitä olette saanut selville. Puhukaamme siis suumme puhtaaksi!"
Hän kuunteli tarkkaavasti Purdien kertoessa Zillahin pyynnöstä lyhyesti, mitä oli puhuttu ennen hänen saapumistaan. Purdie huomasi heti, ettei mikään seikka kummastuttanut häntä. Hän kysyi rouva Goldmarkilta yhden tai pari seikkaa siitä miehestä, jonka otaksuttiin pudottaneen toisen kalvosinnappinsa hänen ravintolaansa. Yhden kerran hän kysyi Melkyltä lisäselvitystä siihen, kuinka hän oli löytänyt toisen napin. Hän ei ruvennut ollenkaan tekemään huomautuksia niistä vastauksista, joita he antoivat hänelle. Lopuksi hän veti tuolinsa lähemmäksi pöytää, jonka ääressä he istuivat ja kehoitti heitä tarkkaavaisuuteen.
"Ei ole epäilystäkään siitä", hän virkkoi, "että minua lakimiehenään käyttäneen vainajan kuolemaan liittyy erikoisen salaperäisiä seikkoja. Lyhyesti sanoen me tahdomme vain saada selville mitä tapahtui tässä huoneessa puoli viiden ja puoli kuuden välillä maanantai-iltapäivänä. Me voisimme myöskin supistaa sen seuraavaan kysymykseen: mitä tapahtui sinä aikana, joka oli kymmenen minuuttia vailla viiden ja kymmenen minuuttia yli viiden välillä? Daniel Multenius jäi yksin — sen tiedämme. Joku henkilö epäilemättä tuli tänne, ehkäpä useampiakin kuin yksi. Kuka hän oli? Oliko täällä kaksi ihmistä? Jos täällä oli kaksi, niin tulivatko he yhdessä vai yksitellen? Kaikki tuo on ratkaistava, ennenkuin saamme selville kuka hyökkäsi vainajan kimppuun ja teki hänelle siinä määrin väkivaltaa, että hän kuoli pelästyksestä. Kuulkaahan, neiti Wildrose ja herra Rubinstein, on yksi seikka, jonka voitte heti painaa mieleenne. Teidän sukulaisvainajallanne oli omat salaisuutensa."
Ei Zillah eikä Purdie huomauttanut mitään tämän johdosta, ja lakimies jatkoi luoden paljon merkitsevän katseen Purdieen.