"En tarkoita sillä, että Daniel Multenius oli ilmaissut niistä mitään minullekaan", hän virkkoi. "Olen toiminut hänen apulaisenaan lakiasioissa muutamia vuosia, mutta vain ihan tavallisissa jutuissa. Hän oli varakas mies, herra Purdie — suorastaan rikaskin, melkoisen omaisuuden haltija — hoidin kaikki hänen senlaatuiset asiansa. Mutta mitä hänen salaisuuksiinsa tuli, niistä en tiedä mitään; sen vain olen eilisestä lähtien saanut selville, että hänellä varmasti oli niitä. Minä olen, niin kuin neiti Wildrose tietää — ja hänen kehoituksestaankin — kysellyt erilaisia seikkoja siitä Lombard-kadun varrella sijaitsevasta pankista, jossa herra Multenius hoiti asioitaan — ja olen tehnyt muutamia omituisia havaintoja samalla. Voin nyt sanoa näin meidän kesken — herra Purdiehan on esitetty minulle teidän täydellistä luottamustanne nauttivana henkilönä — että Daniel Multeniuksella oli aivan varmasti sellaisiakin liikehommia, joilla ei ollut mitään yhteistä hänen jalokivi- tai panttitoimistoalansa kanssa. Se on ehdottomasti varmaa. Ja mikä myöskin on varmaa, on se, että hän oli noissa hommissa tavalla tai toisella hyvin läheisessä yhteydessä sen miehen kanssa, jonka nimeä on jo usein mainittu maanantaista alkaen, nimittäin herra Spencer Levendalen!"
"Hiivatti sentään", mutisi Melky. "Kuulin omin korvin Levendalen väittävän että hän ei tuntenut vanhusparkaa!"
"Se on hyvin uskottavaa", myönsi Penniket kuivakiskoisesti. "Voimme otaksua, että hänen ei sopinut myöntää sitä juuri silloin. Mutta minä olen saanut pankkimiehiltä selville, että täsmälleen kaksi vuotta sitten herra Spencer Levendale maksoi Daniel Multeniukselle summan, joka nousi kymmeneen tuhanteen puntaan. Niin on asia!"
"Mistä korvaukseksi?" kysyi Melky.
"En voi sanoa — kukaan ei sitä tiedä", vastasi lakimies. "Joka tapauksessa hän, maksoi nuo rahat henkilökohtaisesti Daniel Multeniuksen nimellä yllämainittuun pankkiin. Ne sijoitettiin hänen tavalliselle tililleen, ilman muita mutkia, ja herra Multenius käytti niitä ominaan - niin kuin ne epäilemättä olivatkin. Kuulkaahan nyt", virkkoi Penniket Zillahiin kääntyen, "haluaisin kysyä teiltä erästä tärkeää asiaa. Tiedän teidän auttaneen isoisäänne aika paljon viime aikoina. Oliko teillä mitään tekemistä hänen pankkitilinsä kanssa?"
"Ei", vastasi Zillah heti. "Se oli se ainoa seikka, jonka kanssa ei minulla ollut mitään tekemistä. En nähnyt koskaan hänen vastakirjaansa, talletuskirjaansa enkä shekkikirjaansa. Hän huolehti itse niistä kaikista."
"Aivan niin", virkkoi Penniket. "Silloin ette luonnollisestikaan tiedä, että hän liikutteli melkoisia summia — ilmeisesti aivan kokonaan tämän liikehommansa ulkopuolella. Hän suoritti toisinaan hyvinkin suuria summia. Ja — olen vakuutettu siitä, että tämä on erittäin tärkeää siinä pulmassa, jota koetamme selvittää — useimmat noista summista oli osoitettu Etelä-Afrikkaan."
Lakimies tarkasteli puhuteltaviaan ikään kuin kiihkeästi toivoen huomaavansa, että he kaikki käsittivät tämän uutisen merkityksen. Ja Melky päästi heti kuuluville ainakin kolmen läsnä olevan ensimmäisen vaikutelman.
"Levendale on tullut juuri sieltä", hän mutisi. "Hän tuli sieltä pari kolme vuotta sitten — kaikesta kuulemastani päättäen."
"Aivan niin", virkkoi Penniket. "Sen vuoksi on hyvin luultavaa, että tämä Etelä-Afrikan juttu, johon Multenius-vainaja oli epäilemättä sekaantunut, on yhteydessä herra Levendalen kanssa. Sen voi saada selville. Mutta minulla on vielä muutakin kertomista — ehkäpä, jos kaikki asiat punnitsee, koko sotkun tärkein seikka. Viime maanantai-aamuna — siis muutamia tunteja ennen kuolemaansa — herra Multenius kävi siinä pankissa ja otti sieltä pienen paketin, jonka hän oli uskonut pankkiirin säilytettäväksi vain kaksi viikkoa aikaisemmin. Pankkimiehet eivät tiedä mitä tuossa paketissa oli — hän oli useammin kuin kerran antanut heidän hoitoonsa samanlaisia paketteja silloin tällöin. Mutta he kuvailivat sen minulle nyt juuri. Se sisälsi ilmeisesti pienen kovan laatikon, noin neljän viiden tuuman mittaisen joka suuntaan, kovaan kartuusipaperiin käärityn ja monesta kohdin punaisella lakalla sinetöidyn. Siihen oli herra Multenius itse kirjoittanut nimensä ja osoitteensa. Kuulkaahan nyt, neiti Wildrose, hän otti tuon paketin pankista noin puoli yksi maanantaina. Oletteko nähnyt sitä?"