Tyttö oli heti paikalla vakuutettu siitä, että tässä oli sama mies, joka oli käynyt rouva Goldmarkin ruokalassa. Hänen ensimmäinen mielijohteensa oli vaatia miestä edesvastuuseen tästä seikasta, — mutta kun Zillah oli päässyt vähän lähemmäksi häntä, löysi mies tulitikkulaatikkonsa, raapaisi tikun ja alkoi sytyttää sikaariaan. Samassa saapui kohdalle pikajunan veturikin kovasti läähättäen ja pysähtyi juuri heidän kohdalleen. Ihmiset alkoivat asemalaiturilla liikkua ja työnsivät Zillahin syrjään. Hänen asemansa oli tosiaankin hankala — oliko hänen pidettävä silmällä miestä ja siten ehkä eksyttävä Lauristonista, sillä ihmisiä tungeskeli jo pois junasta, vai —
Mies puuhaili yhä joutilaan näköisenä sikaareineen. Zillah kääntyi ja astui muutamia askeleita eteenpäin asemalaiturilla. Äkkiä hän huomasi Lauristonin, riensi häntä kohti ja tarttuen hänen käsivarteensa veti hänet lampun luokse. Mutta juuri noina neuvottomuuden hetkinä mies oli hävinnyt.
XVIII
HERRA STUYVESANT GUYLER
Lauristen, joka oli aika lailla ihmeissään nähdessään Zillahin, joutui yhä enemmän ymmälleen, kun tyttö tarttui hänen käsivarteensa ja kiidätti häntä eteenpäin asemalaiturilla välittämättä laisinkaan matkustajien ja kantajien ryhmistä, joita tungeskeli matkatavaroitten ympärillä.
"Mikä nyt on?" kysyi Lauriston. "Onko jotakin tapahtunut? Minne menemme?" Mutta Zillah riensi päättäväisesti eteenpäin katse lujana.
"Nopeasti", hän virkkoi huohottaen. "Eräs mies, jonka näin äsken juuri. Hän oli tuolla — nyt hän on poissa — hän on hävinnyt sillä välin, kun minä etsin teitä. Meidän täytyy löytää hänet! Hän on varmasti mennyt tänne päin. Andie! — koettakaa katsella missä hän on! Hän on pitkä sileäksi ajeltu mies, jolla on pehmeälierinen hattu ja painava matkapalttoo — joku ulkomaalainen. Voi, katsokaahan!"
Ensimmäisen kerran oli Zillah maininnut Lauristonia etunimeltä, ja nuorukainen puristi vaistomaisesti hänen kättään heidän rientäessään eteenpäin.
"Mutta miksi?" hän kysyi. "Kuka hän on? Mitä asiaa teillä on hänelle?
Mitä kaikki tämä merkitsee?"
"Voi, koettakaa löytää hänet!" huudahti Zillah. "Te ette ymmärrä kuinka tärkeää se on! Jos nyt kadotan hänet näkyvistäni, en luultavasti enää koskaan saa nähdä häntä. Ja hänet täytyy löytää — ja saada pysähtymään — teidän vuoksenne!"