"Sehän on hyvä tietää kaiken varalta", sanoi Lauriston. "Minulla on siis aina jotakin mukanani, kun minulla on se taskussani. Te olisitte siis hyötynyt aika lailla, jos olisin myynyt sen teille?"
"Maailmahan olisi peräti kehno, jollei siinä saisi laisinkaan hyötyä, vai mitä, herra?" myönsi Melky tyynesti. "Meillähän on kaikilla tarkoitus hyötyä. Kuulkaahan — näin meidän kesken — tehän olette kirjallinen henkilö, eikö niin? Kirjoittelette vähän, vai kuinka? Tahdotteko ansaita viitosen — mukavalla tavalla?"
"Se olisi hyvin hauskaa", vastasi Lauriston.
"Minulla on ystävä", jatkoi Melky, "jalokivien tukkukauppias Shoreditch-tien varrella, ja hän haluaa julkaista luettelon. Hänellä ei ole laisinkaan kirjallisia lahjoja, nähkääs. Hän suorittaisi viitosen — käteisesti — jos joku kirjaileva henkilö vain pikkuisen tasoittelisi sitä hänelle jotenkin. Hyväinen aika! Eihän siinä olisi teille työtä muuta kuin yhdeksi päiväksi! Mitä arvelette siitä?"
"En minä suinkaan vastusta viiden punnan ansaitsemista tuolla tavalla", vastasi Lauriston.
"Hyvä on", virkkoi Melky. "Siinä tapauksessa vien teidät jonakin päivänä ensi viikolla hänen luokseen — hän on siihen asti matkalla. Ja te maksatte minulle kymmenen prosentin koron tuosta pikku puuhasta, eikö niin, herra? Liikeasiathan ovat liikeasioita."
"Aivan niin", myönsi Lauriston. "Kauppahan se on."
Melky nyökkäsi ja kävi käsiksi paistiinsa, ja Lauriston lähti pois. Pöydän ääressä istuva lihava nainen hymyili hänelle ojentaessaan hänelle rahaa takaisin.
"Toivottavasti tulette taas toisen kerran, sir", hän virkkoi.
Lauriston meni takaisin huoneeseensa tuntien, että maailma oli muuttunut. Hän oli maksanut velkansa emännälle, hänellä oli hopea- ja kuparirahoja taskussaan ja mahdollisuus ansaita viisi puntaa tulevalla viikolla - sitä paitsi hän odotti joka postissa maksuosoitusta kahdesta kertomuksestaan. Ja jos John Purdie antaisi hänelle pyydetyn lainan, voisi hän käyttää kokonaisen kuukauden lopettaakseen novellinsa — ja sitten ehkä tulisi hänen osakseen mainetta ja rikkautta. Ruma marraskuun ilta haihtui olemattomiin ja sijalle tuli toivehikkaita haaveita.