"Mutta nuorimies!" sanoi hän tuijottaen minuun ja punastuen tuntiessaan minut. "Olen nähnyt teidät ennenkin. Esimerkiksi eilen illalla Woolerin hotellissa. Ja, ja jossakin muuallakin ennen sitä."
"Varmaankin Newcastlessa", sanoin. "Näin teidät siellä pari kolme kertaa."
Hän pysähtyi kuin naulittu pihan keskelle tuijottaen yhä minuun.
"Kuka te olette?" kysyi hän. "Tyttö tuolla ylhäällä sanoi teitä vieraakseen."
Hänen mielistelevän kohtelias käytöksensä oli haihtunut nyt, ja hän näytti melkein uhkaavalta. Katsoin häneen ihmetellen.
"Neiti Durham sanoi aivan oikein. Olen todellakin hänen vieraansa."
"Ja Parslewenkö myös?"
"Niin, varmasti hänenkin", sanoin minä.
"Kuinka kauan olette ollut tuttu hänen kanssaan?"
Hänen käytöksensä alkoi nyt käydä hieman liian röyhkeäksi.