"Mutta —. En ymmärrä lainkaan —"
Hän pukkasi minua äkkiä rintaan kummallisen tuttavallisesti.
"Kuulkaahan nyt, nuorimies", sanoi hän. "Sanoitte nähneenne minut
Newcastlessa. Olinko silloin jonkun seurassa?"
"Kyllä", vastasin minä hieman äreästi. "Näin teidät erään
Pawley-nimisen miehen seurassa."
"Oo!" huudahti hän. "Ja näitte minut eilen illalla Woolerissa poliisikomissaarin seurassa. Tulitteko te tänne kertomaan sen ja tuon Pawley-vaiheen Parslewelle? Olenko oikeassa?"
"Kyllä", vastasin minä. "Mutta miksi sitä kysytte?"
Sanomatta enää sanaakaan hän nousi ajoneuvoihinsa, viittasi ajajalleen ja kiiruhti pois.
VI
VASTUSTAMATON SANOMALEHTIMIES
Katselin, kuinka Charles Sperrigoe ajoi pois nummitietä, suljin sitten tornin oven ja palasin hitaasti ja hyvin mietteissäni portaita ylös arkihuoneeseen. Madrasia seisoi vielä paikoillaan uuninmatolla, mihin hän oli jäänytkin; hänellä oli kuparilipas kädessään ja hän tarkasteli sitä huolellisesti. Kun tulin huoneeseen, laski hän sen pöydälle ja me katsoimme toisiimme.