"Lippaalla on siinä luullakseni vain hyvin vähän tekemistä", keskeytti Madrasia. "Se toimii vain jonkinlaisena avaimena tahi johtolankana tahi jonakin sellaisena."
"Niin, varmasti jonakin. Epäilemättä tekin huomasitte, kuinka pian vanha Valkoparta näki sen. Kaikki nuo puheet tarjoilupöydästä olivat paljasta roskaa. Hän ei katsonut siihen lainkaan, tuijotti vain lippaaseen."
"Hän tulee kyllä takaisin!" huudahti Madrasia äkkiä. "Olen siitä aivan varma. Ja ihmettelenpä, tuoko hän takaisin tullessaan poliisinkin mukanaan."
"Poliisinko? Miten ihmeessä voi jotakin sellaista pälkähtää päähänne?
Poliisin! Joutavia!"
"Ettekö itse nähnyt herra Charles Sperrigoen, kuka hän nyt sitten lieneekään, keskustelevan paikallisen poliisikomissaarin kanssa eilen illalla? Tärkeää! Vanha herra neuvottelee poliisin kanssa. Ehkä lipas onkin varastettu, ettekö ymmärrä nyt sitä?"
"Ette suinkaan tahdo väittää, että herra Parslewe on varastanut sen?"
"No niin, olen kuullut puhuttavan, että muinaistutkijat voivat joskus erehtyä niinkin paljon", vastasi hän nauraen. "Heidän käsitteensä omistusoikeudesta ovat luullakseni hieman hämäriä. Mutta vapautetaan Jimmie siitä epäluulosta. Hän on ehkä ostanut sen joltakin, joka on varastanut sen."
"Se voi olla hyvinkin mahdollista. Mutta mistä kaikki tämä salaperäisyys johtuu, jos asia kerran olisi niin? Miksi ei Pawley, joka epäilemättä tuli hakemaan lipasta, kertonut suoraan asiaansa? Miksi oli Sperrigoekin niin salaperäinen?"
"Ah, Pawley tuli vain katsomaan, onko lipas todellakin täällä! Sperrigoe tuli taas kysymään, kuinka se on joutunut tänne. Tämä tuntuu minusta aivan selvältä asialta. Haluaisin kuitenkin tietää, miksi siitä on nostettu sellainen meteli."
"Ja minä tahtoisin tietää, miksi Parslewe matkusti. Se on paljon salaperäisempää."