"Ettekö kertonut minulle hänen olleen sen näköisen, että hän tunsi Sperrigoen, teidän kuvaillessanne häntä?" kysyi Madrasia. "No niin, herra Charles on joku sellainen henkilö, johon Jimmie on tutustunut vuosia sitten. Eikä Jimmie ole halunnut tavata häntä. Kuten jo teille huomautin, on Jimmie hyvin omituinen ja kummallinen. Enkä luule hänen palaavan kotiin, ennen kuin Charles Sperrigoe on poistunut paikkakunnalta."
"Ja minä puolestani luulen, ettei Charles Sperrigoe lähde pois paikkakunnalta, ennen kuin hän saa tavata Parsleweä", sanoin. "Siinä sitä nyt ollaan."
"Mutta onko se nyt niin erittäin tärkeää?" kysyi Madrasia. "Emmekö me aio lähteä lainkaan kävelemään näin kauniina aamuna? Emme hyödytä ketään jäämällä tänne ajattelemaan tuota kirottua asiaa."
Mutta ennen kuin ehdimme toteuttaa aikeemme, ilmaantui Tibbie jälleen huoneeseen näyttäen hyvin vihaiselta ja happamelta ojentaessaan Madrasialle uuden nimikortin. Hän ei malttanut olla sanomatta:
"Olen ilmoittanut hänelle senkin seitsemän kertaa, ettei herra ole kotona, mutta hän ei näytä välittävän sanoistani tuon vertaa eikä mene tiehensäkään, minkä vuoksi teidän pitää puhutella häntä itse, neiti Madrasia. Ja ellei tällainen alituinen ovissa laukkaaminen jo vihdoin lopu —"
Madrasia katsoi korttiin ojentaen sen sitten minulle. Se oli painettu ja kirjaimet oli nähtävästi tarkoitettu vaikuttaviksi:
Augustus Weech Newcastle Evening Planet
"No?" kysyi Madrasia.
"Ottaisin luullakseni vastaan tämän herrasmiehen", sanoin minä.
"Opastakaa hänet tänne, Tibbie", komensi Madrasia. "Ehkä hän onkin viimeinen. Mutta mitä hän mahtaneekaan tahtoa?" jatkoi hän kääntyen minun puoleeni Tibbien poistuessa muristen. "Uutistenkerääjä!"