Hän luovutti hevosensa vanhalle Muirille ja seurasi Madrasiaa yläkertaan minun harppaillessani viimeisenä. Hänen puheensa oli ollut kevyttä ja leikillistä, mutta heti kun olimme päässeet arkihuoneeseen ja minä olin sulkenut oven, kääntyi hän äkkiä meidän molempien puoleen katsoen meihin tutkivasti ja vakavasti ja hiljensi luullakseni tietämättään ääntään. "Kuulkaahan nyt", sanoi hän sellaisen miehen tapaan, joka tahtoo suoran vastauksen, "sattuuko teistä nuorista kumpikaan tietämään, missä Parslewe nykyään oleskelee? Tarkoitan kysymykselläni todellisuudessa sitä, onko hän kotosalla?"
"Kotosallako?" huudahti Madrasia. "Taivas varjelkoon! Tarkoitatteko, että hän olisi piiloutunut tänne?"
"Miksi ei?" vastasi Murthwaite. "Minä uskallan sanoa, että jokainen, joka vain tuntee tämän paikan tarkoin, voi piiloutua tänne kuukaudeksi. Mutta onko hän täällä? Vai onko hän jossakin muualla?"
Madrasia katsoi minuun ja minä noihin pariin sähkösanomaan, jotka olivat pöydällä teetarjottimen takana.
"Koska herra Murthwaite on herra Parslewen asianajaja", sanoin, "näyttäisin hänelle nuo sähkösanomat. Ne sopivat parhaiten vastaukseksi hänen kysymykseensä."
"Aivan oikein", myönsi Madrasia. Hän sieppasi sähkösanomat ja pisti ne herra Murthwaiten käteen; sitten me molemmat katsoimme häneen tarkasti hänen lukiessaan ne läpi. "Kas niin", sanoi Madrasia, kun Murthwaite taittoi ne jälleen kokoon. "Mitä ajattelette?"
"Vain sitä, että Parslewe on hyvin kummallinen mies", vastasi Murthwaite. "Minun pitää sitä paitsi keskustella hänestä teidän molempien kanssa. Koska tee on jo pöydällä ja olette niin vieraanvaraisia —"
Kokoonnuimme pöydän ääreen ja Madrasia alkoi hääräillä teekannun ja kuppien kimpussa. Pikku seikoista keskusteleminen oli aivan hyödytöntä, koska Murthwaiten vierailu kiinnosti mieltämme äärettömästi, ja hän olikin niin älykäs, ettei antanut meidän odottaa pitkää aikaa uutisiaan.
"Kerron teille nyt lyhyesti saapumiseni syyn", sanoi hän juotuaan ensimmäisen kupin. "Tänään noin puolenpäivän aikaan tuli luokseni eräs Charles Sperrigoe niminen herra, joka esitettyään itsensä kaukaiselta seudulta kotoisin olevaksi virkatoverikseni, kertoi minulle saaneensa juuri kaupungissa kuulla, että minä olen Kelpieshawin omistajan, herra James Parslewen asianajaja, ja ilmoitti samalla, että oli käynyt Kelpieshawissa tapaamassa herra Parsleweä saamatta häntä kuitenkaan käsiinsä. Sitten hän kertoi minulle erään ihmeellisen tarinan, jonka kerron teillekin piakkoin. Mutta aluksi haluan kuulla herra Crayeltä erään seikan, jonka hän luullakseni voi kertoa. Herra Charles luulee, että herra Craye on eilen illalla kertonut herra Parslewelle jotakin sellaista, mikä lähetti hänet matkalle päätä pahkaa. Haluaisin kuulla tuon jutun ja sitten kerron teille, mitä herra Charles Sperrigoe uskoi minulle."
"Minun on kai parasta kertoa kaikki tätä asiaa koskeva erään
Pawley-nimisen miehen vierailusta teidän tuloonne saakka", sanoin.
"Silloin saatte yhtä täydelliset tiedot koko asiasta kuin minäkin.
Kuulkaa siis."