"Lupasin kertoa teille jotakin", sanoi hän. "Te olette luotettava mies, Craye, ja minä osoitinkin sen teille jättämällä tytön teidän haltuunne. Hänkin pitää teistä, ja luulen teidän molempien nuorten rakastuvan toisiinne, ellette jo olekin, ja jos te olette, niin hyvä niinkin, poikaseni. Te voitatte vielä itsellenne kuuluisan nimen taiteellanne, mutta viis siitä, minä kerron nyt teille hieman tästä lippaasta. En kuitenkaan ilmaise vielä sitä, kuinka olen saanut sen haltuuni, koska se olisi liian aikaista. Mutta saadessani sen se oli lukossa eikä minulla ollut avainta siihen enkä minä milloinkaan vaivautunut hakemaan enkä teettämään siihen sellaista. Kun se kerran hieman vahingoittui, toin sen Bickerdalelle tänne kaupunkiin ja pyysin häntä korjaamaan sen. Hän epäröi hieman ottaessaan sen vastaan, mutta sanoi sentään tietävänsä miehen, joka kyllä osaisi korjata sen, minkä vuoksi jätin sen hänelle ja käskin samalla aukaista sen. Ja nyt, Craye, ajattelen, että silloin kun lipas oli Bickerdalen tahi tuon toisen miehen käsissä, vietiin jotakin tuosta lippaasta, jotakin sellaista, jota en ollut aavistanutkaan siellä olevan. Se vietiin luultavasti silloin, ellei —"
Hän keskeytti irvistäen kummallisen miettiväisesti.
"Ellei, mitä?" kysyin minä.
Hän nojautui lähemmäksi olkapäätäni ja hiljensi ääntään, vaikka läheisyydessämme ei ollutkaan ketään.
"Ellei tuo Weech ottanut sitä sieltä eilen Kelpieshawissa", vastasi hän. "Weech, Augustus. Millainen nimi!"
"Weechkö?" huudahdin minä. "Hänkö? Mahdotonta!"
"Miksi se olisi ollut niin mahdotonta, hyvä mies? Siinä ei ole mitään mahdotonta. Tehän kerroitte minulle juuri äsken tuolla yläkerrassa selostaessanne tapahtumia, että menitte Madrasian kanssa kirjastooni verrataksenne Timesin ilmoituksessa mainittujen kirjojen nimiä muutamien erityisten hallussani olevien kirjojen nimiin ja jätitte herra Augustus Weechin yksikseen huoneeseen, missä kuparilipas oli aivan hänen edessään. Tietysti —"
"Taivas varjelkoon!" huudahdin. "En tullut sitä lainkaan ajatelleeksi!"
"Epäilemättä ette", hän huomautti kylmästi. "Mutta minäpä ajattelin. Siirrytään nyt erääseen toiseen seikkaan, joka kuitenkin liittyy pääasiaan. Minulla on sellaisia hommia tänä iltana, jotka toivoakseni ilmaisevat minulle, onko lippaassa ollut jotakin, ja minä haluan, että tekisitte minulle pari kolme palvelusta pääasiallisesti siten, että pidätte huolta Madrasiasta. Ensiksikin, syömme varhaisen päivällisen. Sitten voitte mennä hänen kanssaan teatteriin — tässä ovat liput, annan ne nyt muistaessani teille. Kun tulette takaisin, on teille katettu kevyt illallinen yksityiseen arkihuoneeseeni. Ennen kuin menette, ilmoitan Madrasialle, että mahdollisesti viivyn hyvin myöhäiseen kaupungilla, minkä vuoksi hänen on illallisen jälkeen mentävä nukkumaan. Nyt seuraa eräs tehtävä teillekin. Haluan, että odotatte tuossa arkihuoneessa kello kahteentoista saakka yöllä. Ellen minä saavu sinne täsmälleen silloin" — tässä hän keskeytti ottaen taskustaan suljetun kirjekuoren ja ojentaen sen minulle — "pukekaa päällystakki yllenne, viekää itse tämä poliisiasemalle — se on tässä aivan lähellä — pyytäkää, että saisitte puhutella komissaaria, ja antakaa tämä hänelle. Oletteko ymmärtänyt?"
"Jokaisen sanan", vastasin minä. "Mutta miksi kääntyä poliisin puoleen?
Luuletteko ehkä joutuvanne johonkin vaaraan?"