Tämä näytti antavan Madrasialle uusia aatteita.
"Ihmettelenpä todellakin", sanoi hän mumisten. "Ja senkö vuoksi hän on tullut tänne Newcastleen, että hän saisi siitä selvän?"
"Jotakin sinnepäin", myönsin minä. "Luulen ainakin niin. Mutta tehän tiedätte paremmin kuin minä, millainen hän on."
Hän istui hetkisen vaiti — oikeastaan aina teatterin edustalle saakka.
"Jimmien suhteen voimme olla varmat ainakin yhdestä seikasta", hän huomautti vakuuttavasti, "nimittäin siitä, ettei kukaan voi voittaa häntä. Antakaa hänen sen vuoksi selvittää rauhassa asiat."
Minä en ilmaissut, ettei minulla ollut mitään valitsemisen varaa. Katselimme kappaletta, jota Parslewe oli ylistänyt niin suuresti, palasimme sitten takaisin hotelliin ja söimme yhteisen illallisen, minkä jälkeen Madrasia meni huoneeseensa. Kello oli silloin kaksikymmentä minuuttia vaille kaksitoista ja minä istuin paikoillani kaikki nuo minuutit odottaen, pitäen silmällä ovea ja kuunnellen askelia käytävästä, mutta Parsleweä ei kuulunut tulevaksi.
Ja minuuttia yli kahdentoista sieppasin päällystakkini ja lakkini ja poistuin huoneesta.
IX
PELTISEPÄN ARKIHUONE
Hotellin suuressa lämpiössä oli vain muutamia henkilöitä, mutta heidän joukossaan oli ensimmäinen ovenvartija, joka minun tullessani sinne näytti juuri olevan luovuttamaisillaan virkansa hoidon sijaiselleen yöksi. Mieleeni juolahti jotakin ja minä menin hänen luokseen vieden hänet syrjään.