"Poislähdössäkö?" kysyin katsoen hänen matkatavaroihinsa.
"Niin, herra Craye", vastasi hän melkein kiihkeästi. "Seitsemän neljäkymmentä lähtevässä junassa. Viimeöiset tapahtumat lopettivat työni täällä."
Huomasin, kuinka hänen puheensa ja käytöksensä olivat muuttuneet. Hän ei ollut enää mikään harrasteleva muinaistutkija, joka on tietävinään ja puhuvinaan jotakin noista seikoista huolellisesti siihen valmistauduttuaan, vaan jonkinlainen lähempiä tietoja etsivä asiamies, jollaisen tapaan hän nyt puhuikin. Ja edellisen aavistukseni mukaisesti minä ajattelin, että hän oli valmis ilmaisemaan minulle jotakin saamistaan tiedoista, vaikka hän ei ehkä halunnutkaan paljastaa minulle kaikkea.
"Viimeöiset tapahtumat", huomautin minä, "olivat jotensakin salaperäisiä, herra Pawley."
"Salaperäisiä!" huudahti hän. "Luulisinpa niin toden totta! Olen ollut mukana monessa omituisessa jutussa elämässäni, herra Craye, mutta en ainoassakaan tätä kummallisemmassa. En ymmärrä tätä ollenkaan! Mutta te tiedätte epäilemättä enemmän kuin minä."
"En tiedä mitään", vastasin. "En mitään muuta kuin mitä olen nähnyt. Ja näkemääni en ole lainkaan ymmärtänyt. Sitäkään esimerkiksi en voinut ollenkaan käsittää, kuinka jouduitte olemaan läsnä Bickerdalen luona viime yönä sattuneissa tapahtumissa."
"Ah, sehän voidaan helposti selittää", sanoi hän. "Minut jätettiin tänne pitämään silmällä Bickerdalea ja yrittämään päästä puheisiin hänen kanssaan. Samalla jäin ottamaan selkoa siitä, oliko Bickerdale löytänyt jotakin kuparilippaasta, silloin kun se oli hänen hallussaan."
"Epäilikö sitten joku, että jotakin mahdollisesti oli voinut olla kätkettynä lippaaseen?"
"Varmasti, herra Craye. Herra Sperrigoe epäili sitä — oli ainakin epäilevinään. Sen vuoksi hän juuri lähettikin minut tänne — noin vain edeltäpäin tiedustelemaan. Sitten hän tuli tänne itse. Hän palasi kyllä kotiinsa, mutta käski minun jäädä päiväksi tahi pariksi vahtimaan Bickerdalea, kuten jo äsken sanoin. Ja viime yönä, juuri kun luulin voivani houkutella jotakin esille Bickerdalelta ja hänen vävyltään Weechiltä, astuukin herra Parslewe huoneeseen."
"Missä tarkoituksessa?"