Myönsin, että otaksuma tuntui hyvin mahdolliselta.
"Kuulemme siitä luultavasti vielä", sanoin. Pawley tarttui matkalaukkuunsa.
"Minun pitää nyt lähteä junaan. Kuunnelkaa tarkasti ja pitäkää silmänne auki, herra Craye. Saatte luullakseni huomenna tahi ylihuomenna kuulla ja nähdä kummallisia asioita, jos vain pysytte herra Parslewen seurassa. Sanon teille kuitenkin sen, että vaikka herra Parslewe epäilemättä onkin omituinen, hyvin omituinen ja kummallinen herrasmies, on hän ehdottomasti rehellinen, joten paperi, jonka hän sai Bickerdalelta, on hyvässä tallessa hänen hallussaan. Muussa tapauksessa en minä nyt matkustaisi etelään. Ja kuten jo äsken sanoin, saatte nähdä jotakin kiinnostavaa, jos vain pysytte herra Parslewen seurassa. Sille ei mikään tarinakaan tule vetämään vertoja."
Sen sanottuaan hän lausui minulle jäähyväiset mennen junaansa, ja minä palasin hotelliin yksityiseen arkihuoneeseemme ostettuani erään aamulehden. Madrasiakin tuli hetkisen kuluttua sinne.
Minun ei ollut lupa ilmaista Madrasialle mitään yön tapahtumista, eikä hän onneksi kysellytkään menneitä seikkoja, koska hänen koko huomionsa näytti kiintyneen lähimpään tulevaisuuteen. Hänen tullessaan huoneeseen oli siellä muuan tarjoilija kattamassa aamiaispöytää, minkä vuoksi me vetäydyimme ikkunakomeroon katselemaan kaduille, joilla liikenne jo alkoi vilkastua.
"Oletteko puhutellut häntä tänä aamuna?" kysyi Madrasia merkitsevästi.
"Ettekö? Tapasitteko hänet viime yönä?"
"Juttelimme vain muutamia minuutteja", vastasin minä.
"Ilmoittiko hän teille, mitä tänään teemme?" kysyi hän.
"Ei sanallakaan. Ei mitään."
"Eikä sitäkään, lähdemmekö kotiin vai emme?" kysyi hän. "Eikö? Mutta miksi sitten olemme täällä?"