"En tiedä", vastasin. "Kysykää häneltä."
"Voisin yhtä hyvin kysyä sitä tuolta kuvapatsaalta!" sanoi hän viitaten ikkunasta. "Olen mielestäni kuin teatterinukke, jonka nuoria Jimmie saa vedellä mielensä mukaan."
"Tuntuuko se teistä vastenmieliseltä?"
"No niin, minusta näyttää aivan siltä, kuin ei tässä kenelläkään olisi omaa järkeä eikä tahtoa", sanoi hän. "Kuulkaahan nyt, jos hän aamiaista syödessämme tekee jonkin uuden ehdotuksen tahi suunnitelman tahi saa hullun mielijohteen, mitä silloin aiotte tehdä?"
Katsoin häneen tarkoituksellisen vakavasti.
"Myöntyä siihen", vastasin.
"Niinkö? Mutta miksi?"
"Koska en voi tehdä muutakaan."
Hän katsoi minuun hetkisen vakavasti.
"Toivoakseni hän ei ole vielä hypnotisoinut meitä", Madrasia sanoi. "Minusta näyttää aivan siltä, että hänen tarvitsee vain kohottaa sormeaan saadakseen meidät kävelemään jäljessään kuin lampaat."