"Mikä on sittenkin melko huvittavaa", huomautin, "koska se tekee elämän vaihtelevammaksi. Ehkä hänellä on tänään varattuna meille jotakin hyvin kiihottavaa."
"No niin, jos haluatte kulkea talutusnuorassa kuin opetettu karhu, — mutta tuossa hän nyt on!"
Parslewe ja aamiainen tulivat samalla kertaa. Hän oli nähtävästi käynyt ostamassa myymäläkojusta jonkin finanssilehden ja istui syödessään ja juodessaan vakavana tuijottaen numeroihin ja lukien tilastollisia tietoja. Vasta lopetettuaan aamiaisensa hän suvaitsi kiinnittää hieman huomiotaan meidänkin läsnäoloomme. Laskien lehden kädestään hän kumartui pöydän yli holhokkiinsa päin hymyillen hänelle.
"Kas niin, kultaseni", Hän sanoi, "ostitko eilen iltapäivällä kaikki tarvitsemasi tavarat?"
"Ostin kyllä", vastasi Madrasia heti.
"Riittävästikö, kunnes pääsemme kotiin?" jatkoi Parslewe.
"Aivan", sanoi Madrasia.
"Ostitko sattumalta matkalaukun tahi korin tahi jonkin muun, mihin voit pakata tavarasi?" kysyi Parslewe nauraen.
"Kyllä ostin. Luulitko minun lähtevän kantamaan ruskeaa paperilaatikkoa takaisin Wooleriin? Ostin melko kauniin matkalaukun."
"Ahaa!" vastasi Parslewe miellyttävästi. "Hyvä on. Siinä tapauksessa on parasta, että menet täyttämään sen, tyttöseni, sillä neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua lähdemme matkalle."