"Kuka sitten?" kysyi Shelmore.
"Ystävälläni oli samanniminen serkku", vastasi Palsford. "Toinen James Arradeane, joka asui Lontoossa. Hän oli kaivosinsinööri, kuten toinenkin. Olen tavannut tuon lontoolaisen vain kerran parikymmentä vuotta sitten. Mutta sen jälkeen en ole kuullut puhuttavan hänestä kertaakaan. Arvatenkin murhattiin juuri tuo mies, Shelmore. Hän oli siis vaihtanut nimensä Deaneksi, poistunut Lontoosta ja muuttanut Cornwalliin."
"Miksi hänet olisi murhattu?" kysyi Shelmore. Palsford heitti savukkeensa pois, pisti imukkeen taskuunsa ja katsahti nuorempaan mieheen terävästi ja merkitsevästi.
"Ehkä sen vuoksi", sanoi hän hiljaisella äänellä, "ehkä sen vuoksi, että hän tiesi toisen James Arradeanen vielä elävän ja uhkasi estää sen, mistä olisi tullut kaksinnaiminen. Se siitä, Shelmore. Mutta kuulkaahan nyt — tämä juttu alkaa näyttää paljon vakavammalta kuin osasin aavistaakaan. Päättäen siitä, mitä olen teille kertonut ja te minulle, pitää tätä asiaa tutkia perinpohjin. Mutta ensin minun pitää saada ehdoton ja nimenomainen varmuus siitä, etten ole erehtynyt tuosta naisesta. Olen kyllä siinä varmassa uskossa, että teidän rouva Champernownenne on juuri sama rouva Arradeane, joka poistui Normansholtista noin parikymmentä vuotta sitten, mutta jos saisin nähdä hänet…"
"Se käy päinsä viidessä minuutissa", keskeytti Shelmore katsoen kelloaan. "Kaupungin valtuustolla on juuri istuntonsa tässä läheisyydessä. Tulkaa mukaani, niin poikkeamme sinne."
Hän opasti vieraansa katua pitkin kaupungin talolle ja sitten istuntosalin yleisölle varatun lehterin hämärään nurkkaukseen. Rouva Champernowne oli juuri johtamassa salissa puhetta. Ja viiden minuutin kuluttua Palsford nykäisi opastaan kyynärpäästä.
"Kyllä!" kuiskasi hän. "Se on epäilemättä sama nainen. Lähtekäämme pois täältä."
Shelmore oli hyvinkin iloinen saadessaan poistua. Näinä viime tunteina tehdyt paljastukset alkoivat hämmentää häntä, ja hän halusi päästä niitä selvittelemään. Ja kun he poistuivat istuntosalista, poikkesi hän sivulle, vieden Palsfordin Mellapontin konttoriin poliisiasemalle.
"Hän on hyvin vähän muuttunut", huomautti Palsford heidän kävellessään. "Ihmeellisen hyvin säilynyt nainen, aina yhtä hieno ja etevä. No niin, en voinut aavistaa, että joudun tällaiseen verkkoon. Onko se poliisimestarinne saanut käsiinsä jonkin johtolangan, jota myöten pääsemme siitä ulos?"
"Pyydän teitä kertomaan hänelle kaikki, mitä olette kertonut minullekin", vastasi Shelmore. "Täällä on tietysti tapahtunut paljon sellaista, mitä en vielä ole ehtinyt kertoa teille. Parasta on, että te, minä ja Mellapont pidämme keskenämme oikean neuvottelun."