Mellapont kuunteli syventyneenä ajatuksiinsa, mitä Palsfordilla oli sanottavaa. Sitten hän alkoi kysellä.
"Te sanotte sen miehen, James Arradeanen, joka Normansholtissa asuessaan oli täkäläisen rouva Champernownen puoliso, vielä elävän", sanoi hän. "Oletteko ihan varma siitä?"
"Hän oli elossa ainakin neljä kuukautta sitten", vastasi Palsford.
"Silloin hän kirjoitti minulle viime kerran. Voisin todistaa hänen
olevan elossa, jos saan pari vuorokautta aikaa, jotta sähkötän hänelle.
Hän asuu Melbournessa."
"Millaisissa suhteissa te olette häneen?" kysyi Mellapont.
"Kun hän poistui Normansholtista", vastasi Palsford, "jätti hän hieman omaisuutta haltuuni. Minä lähetän siitä saamani rahat — vuokrat — hänelle neljänneksittäin."
"Millaisissa oloissa hän lähti Normansholtista?" kysyi Mellapont. "Kertomuksestanne päättäen hän poistui äkkiä, jättäen vaimonsa sinne, ja katosi. Ette suinkaan tahdo väittää, että hän oli tehnyt salaisen sopimuksen vaimonsa kanssa?"
"En", vastasi Palsford. "Kerron teille kaikki — ja luulen todella, vieläpä tiedänkin varmasti, että minä olen ainoa henkilö, joka on siitä asiasta perillä. Normansholtin asukkaat juttelevat vielä nykyäänkin James Arradeanen kummallisesta katoamisesta, mutta ei kukaan muu kuin minä tiedä siitä mitään. Tosiseikat ovat tällaiset: Arradeane, joka halusi päästä rahallisesti osalliseksi naapuristomme hiilikaivoksiin, muutti Normansholtiin vaimonsa ja hänen veljensä kanssa. Pian tuli yleisesti tunnetuksi, että sekä hän että hänen vaimonsa olivat melko varakkaita. Mutta sitten kävi myös ilmi, etteivät he sopineet hyvin yhteen. Siihen vaikuttivat monenlaiset syyt. Miehen maku oli erilainen kuin vaimon. Heillä ei ollut lapsia, joten puuttui sekin erikoinen side. Hän ei kärsinyt lankoaan, josta hänen vaimonsa ei tahtonut erota. Veli oli heikko, mihinkään kelpaamaton, tyhjäntoimittaja, syntynyt loiseksi ja elämään toisen kustannuksella, jos joku viitsi pitää häntä luonaan. Asiat eivät siis olleet lainkaan hyvällä tai miellyttävällä kannalla. Ja vieläkin muistan hyvin, että Arradeane vihdoin tuli luokseni ja kertoi salaisuutena saaneensa kaikesta jo niin tarpeekseen, että aikoi karata tiehensä. Hän ilmoitti minulle asioittensa olevan kunnossa: kaikki laskut oli maksettu, melkoinen rahasumma oli sijoitettu hänen vaimonsa yksityistilille pankkiin, ja vaimolla oli paljon omiakin varoja, kuten jo ennestään tiesin. Hän sanoi myös, ettei hän tahtonut herättää hälinää tai häiriötä eikä aikonut ilmoittaa suunnitelmaansa, vaan halusi vain yksinkertaisesti mennä tiehensä. Niin hän tekikin, yllättäen minutkin, ja kun sitten kuulin hänestä, oli hän jo Melbournessa, ja siellä hän on asunut siitä asti."
"Onko hän kirjevaihdossa teidän kanssanne milloinkaan maininnut vaimoaan?" kysyi Mellapont.
"Ei milloinkaan, ei kertaakaan", vastasi Palsford. "Hänen aikomuksensa olikin tehdä jyrkkä ero. Ja kuten jo olen teille kertonut, se tapahtuikin varmasti hänen puoleltaan. Hän katosi kerta kaikkiaan."
"Koettiko rouva häntä löytää?" kysyi Shelmore. "Toimitettiinko etsiskelyjä?"