"Ei ainakaan hänen asuessaan Normansholtissa", sanoi Palsford. "Mutta sitä kestikin vain vähän aikaa. Jokseenkin pian miehen katoamisen jälkeen hän oli selvittänyt kaikki sikäläiset asiansa, myynyt tavaransa ja poistunut veljineen. Ja mitä minuun tulee, en kuullut hänestä milloinkaan sanaakaan, ennenkuin näin hänen kuvansa naisten lehdessä ja tunsin hänet. En epäillyt lainkaan havaintoani, ja kun nyt olen nähnyt rouva Champernownen ilmielävänä, tiedän hänet samaksi naiseksi, joka Normansholtissa esiintyi rouva Arradeanena."
"Parikymmentä vuotta on pitkä aika", huomautti Mellapont miettiväisesti. "Hyvin pitkä aika."
"Niin onkin!" sanoi Palsford. "Jos epäilette minun olevan väärässä, keksikää jokin veruke, jonka nojalla rouva Champernowne saa nähdä minut äkkiä. Ellei hän heti tunne minua, syön vaikka hattuni! Mutta hän tuntee, koska minäkään en ole paljon muuttunut parissakymmenessä vuodessa.
"En tarkoita sitä, ettette olisi oikeassa", vastasi Mellapont. "Minun luullakseni te olette — sitä en lainkaan epäile. Tarkoitin vain sitä, että parissakymmenessä vuodessa saattaa tapahtua paljon asioita. Hän on asunut täällä melkein koko sen ajan, perustanut suuren liikkeen, ansainnut paljon rahaa, päässyt kaupungin pormestariksi ja aikoo nyt mennä naimisiin erään paroonin kanssa."
"Hän ei voi mennä uusiin naimisiin!" sanoi Palsford. "Hänen miehensä elää vielä. Ehkä hänen serkkunsa, toinen James Arradeane, jota luulen murhatuksi Deane-nimiseksi mieheksi, kertoi tai ainakin aikoi kertoa sen rouva Champernownelle, koska hän luonnollisesti tiesi serkkunsa elävän."
Mellapont katsahti Shelmoreen, pudistaen päätään.
"Yhä pahempaa!" mumisi hän. "Pelkään meidän saavan tähän sellaisen ratkaisun, joka tulee hieman hämmästyttämään. Herra Palsford, te kai asutte Chancellorissa? Hyvä! Älkää mainitko tästä mitään sille nuorelle naiselle, johon siellä epäilemättä tutustutte, nimittäin neiti Prettylle. Herra Shelmore, otaksun teidän konttoristinne matkustaneen pois? Hyvä on — neuvotelkaamme vielä tänä iltana toistamiseen. Ainakin toivon siihen mennessä saavani enemmän tietoja."
"Mistä aiotte niitä hankkia?" kysyi Shelmore.
"Matkustan Bartlettin luo ja pakotan hänet puhumaan", vastasi Mellapont julman näköisenä. "Varmaa on, että Bartlett tietää melko paljon. Kun saan hänet uskomaan, että minun puolelleni asettuminen on hänen etujensa mukaista, avaa hän suunsa. Ottakaa herra Palsford mukaanne, herra Shelmore, ja kertokaa hänelle jutun yksityiskohdat niin tarkasti kuin tiedämme ne. Tavatkaamme toisemme sitten illalla, vai mitä? Kun pannaan viisaat päämme yhteen…"