"Ei!"
"No niin, minä menen nyt sisään", sanoi Simmons. "Ja kun tulen jälleen ulos, voin ehkä kertoa teille jotakin. Tänä yönä tulee tapahtumaan suuria asioita, Nicholson. Te joudutte ehkä niihin mukaan."
Ja ryhtymättä sen pitempiin keskusteluihin hän kiiruhti käytävää pitkin ulko-ovelle. Sen molemmilla puolilla oli kapea ikkunaruutu, ja ensi työkseen Simmons tarkasteli hallia toisen ruudun lävitse. Tyhjä! Siellä ei ollut ketään. Jane Prattin mustasta puvusta, sievästä esiliinasta ja veikistelevästä hilkasta ei näkynyt vilahdustakaan. Hän avasi tyynesti oven, pujahti halliin ja hiipi varpaillaan sen poikki, suunnaten kulkunsa suoraan rouva Champernownen vastaanottohuoneeseen. Sekunnin kuluttua hän oli jo sisällä, sulki oven tullessaan ja kääntyi huoneessa olijoihin päin, varoittaen heitä sormellaan.
Rouva Champernowne istui keinutuolissa takan ääressä, ja John Hackdale seisoi hänen vieressään, nojaten takan reunukseen. Simmons huomasi heidän kasvoissaan epäilyä, levottomuutta ja järkytystä; John suoristautui nähdessään veljensä, ja rouva Champernowne rypisti kulmiaan suuttuneena.
"Mitä —" aloitti hän. "Mitä —"
"Hsh!" kuiskasi Simmons, hiipien hiljaa paksun maton poikki. "Tiedättekö, mitä on ulkopuolella?" Hän keskeytti antaakseen kysymykselleen dramaattista voimaa. "Kerron sen teille! Siellä on pari etsivää!"
Hän näki rouva Champernownen punastuvan ja Johnin säpsähtävän. Mutta ei kumpikaan puhunut, ja Simmons, tehden jälleen salaperäisiä merkkejä, astui huoneen poikki ja veti verhot ja kaihtimet kiireesti ikkunoiden eteen.
"Siviilipukuisia miehiä kaikissa tapauksissa!" sanoi hän tullen takaisin. "Nicholson ja Burbidge pensaikossa. He ovat seuranneet sinua, John. Selvässä tarkoituksessa! Kuulkaahan nyt, tässä ei kelpaa kierteleminen, rouva Champernowne. Niinpä aionkin peittelemättä ilmaista teille molemmille asioiden oikean laidan. Tulen juuri Mellapontin luota — tarkastelimme yhdessä koko juttua — se oli kuuma paikka, sen voin vakuuttaa teille. Mutta minä pääsin livahtamaan sieltä ja kiiruhdin tänne varoittamaan teitä molempia."
"Varoittamaan meitä — niistä?" kysyi John.
"Mellapont aikoo vangita teidät molemmat", kuiskasi Simmons, viitaten selittävästi laihoilla sormillaan. "Molemmat, syytettyinä murhasta! Sen tähden olen tullut tänne. Siksi nuo miehetkin ovat täällä vaanimassa. Taloa vartioidaan joka suunnalta. Te olette nyt molemmat pinteessä!"