"Sinä itse et ole tainnut kiristää häneltä mitään?" vastasi Simmons. "Et tietystikään! Etkä ole sallinut hänen milloinkaan joutua Jim Bartlettin kynittäväksi, et suinkaan! Rouva Champernowne, parasta on, että täytätte tuon tyhjän paikan, koska teidän kannattaa niin tehdä Kun ihmiset haluavat vetää paksun verhon peittämään menneisyyttä tai jotakin osaa siitä, sopii olla hieman tuhlaavainenkin. Täyttäkää lomake ja kirjoittakaa sen alle."
Rouva Champernowne totteli häntä. Ja Johnin mumistessa jotakin kuin kiroten, tätä inhoittavaa konnankoukkua, kääri Simmons tyynesti paperin kokoon ja kääntyi ovelle.
"Vielä sananen teille molemmille", sanoi hän. "Älkää poistuko tästä rakennuksesta. Jää tänne, John, älkääkä tekään menkö ulos, rouva Champernowne. Puolenyön tienoissa tai jo ennen lähetän teille sanan, että James Deanen murhaaja on teljetty neljän seinän välin. Ja sitten voitte hengittää ja nukkua vapaammin kuin pitkiin aikoihin."
Hän hiipi jälleen pois, peläten tapaavansa Jane Prattin, ja yhtyi Nicholsonin ja hänen toveriinsa ajotiellä. Ja tarttuen Nicholsoniin käsivarteen hän vei miehen syrjään ja ilmoitti hänelle kuiskaten jotakin, minkä kuultuaan siviilipukuinen mies oikein hypähti.
"Hyvä Jumala, herra Simmons!" huudahti hän. "Ette suinkaan tarkoita sitä?"
"Kyllä!" vastasi Simmons kylmästi. "Lähtekää heti Mellapontin puheille ja sanokaa hänelle ja vaatikaa häntä tekemään juuri niin kuin olen teille kertonut. Sitten saatte nähdä."
Hän jätti molemmat miehet Ashenhurst-huvilan edustalle ja meni kotiinsa lyhyttä oikotietä kaupungin yläosan läpi. Tultuaan yksityiseen huoneeseensa ja jätettyään oven hieman raolleen hän väänsi kaikki valot palamaan. Sitten hän otti esille pullon viskyä ja karahvin kivennäisvettä ja laseja ja sekoitti itselleen ryypyn, sytytti savukkeen ja istuutui odottamaan ja lueskelemaan iltalehteä.
Kului jonkun aikaa, ja sitten hän kuuli portailta raskaita askelia. Kuultuaan ne hän nousi ja katsoi puoliavoimesta ovesta nähdäkseen tulijan. Ebbitt tuli näkyviin, palaten elävienkuvien teatterista toimittamasta johtajantehtäviään.
VIIDESKOLMATTA LUKU
Vihreä laakeripuu