"Ah!" sanoi hän pysähtyen oven ja pöydän väliin. "Oletteko te herra Shelmore, jonka nimi on katuovessa? Oletteko todellakin? Ah, te näytätte niin hirveän nuorelta ollaksenne asianajaja, jollaista minä juuri tarvitsen."
"Ehkä minä olen vanhempi kuin miltä näytän", vastasi Shelmore saaden takaisin tyyneytensä. "Ja minä vakuutan teille, että olen melko oppinut. Ettekö halua istuutua ja kertoa minulle…"
Hänen vieraansa vaipui lepotuoliin, johon hän viittasi, ristien kätensä syliinsä ja tarkastellen samalla Shelmorea toistamiseen arvostelevasti.
"Te olette todella älykkään näköinen", sanoi hän. "Ja te olette kaikissa tapauksissa mies ja asianajaja, jollaista minä juuri tarvitsen. Olen joutunut pulaan, herra Shelmore — en ainakaan tiedä, mitä olisi tehtävä. Nimeni on Pretty — Cynthia Pretty, kuten näette kortistani. Asun Cambornessa, Cornwallissa, ja omistan siellä puolet eräästä kuuluisasta tinakaivoksesta. Toinen puoli kuuluu yhtiömiehelleni, herra James Deanelle. Herra Deane on myös holhoojani ja uskottuni ja kaikkea muutakin isävainajani määräyksestä, koska minä olen vasta yhdeksäntoista vanha enkä siis täysi-ikäinen. Sanon tämän vain jonkinlaiseksi johdannoksi todellisille tärkeille asioille. Asia on niin, että herra Deane ja minä olemme viime aikoina matkustelleet. Emme kuitenkaan yhdessä, vaan erikseen. Hän on oleskellut Pohjois-Englannissa, sillä hän pitää hyvin paljon vanhoista kartanoista, muinaisesineistä ja niin edespäin. Minä taas olen ollut Bathissa erään entisen koulutoverini luona. Päätimme herra Deanen kanssa tavata toisemme täällä Southernstowessa, Chancellor-hotellisssa, tänään tai tarkemmin sanoen tänään iltapäivällä. Aiomme viipyä täällä muutamia päiviä voidaksemme tutustua paikkaan ja matkustaa sitten Doveriin ja mannermaalle, Hollantiin, Belgiaan, ehkäpä vielä Saksaankin. No niin, minä saavuin tänne Bathista kaikkine tavaroineni noin puoli tuntia sitten ja ajoin suoraan Chancelloriin. Siellä oli jo varattu minulle huone — herra Deane oli varannut sen saapuessaan tänne maanantaina eli toissapäivänä. Mutta herra Deanea itseään ei näy siellä — hän on kadonnut jäljettömiin."
"Jäljettömiinkö?" huudahti Shelmore. "Kuinka ja miksi?"
"Älkää kysykö minulta", vastasi hänen vieraansa. "Minä en tiedä sitä. Nyt saatte kuulla, mitä tuolla kadun toisella puolen naiskonttoristi sanoi. Isäntä ei ollut kotona enkä saanut paljonkaan selville tytöltä, joka näyttää melko tyhmältä ja lyhytnäköiseltä. Hän sanoi herra Deanen saapuneen sinne maanantaina johonkin, aikaan ja kadonneen sitten salaperäisesti seuraavana iltana, eivätkä he ole nähneet häntä sen jälkeen. Ja koska minun mielestäni piti neuvotella heti jonkun kanssa, tulin ulos hakemaan asianajajaa, jolloin näin nimenne, ja — no niin, muutapa minä en tiedäkään."
"Kuinka vanha herra Deane on?" kysyi Shelmore.
"Hän täytti viime kesäkuussa kuusikymmentäkolme vuotta", vastasi neiti
Pretty.
"Tiedättekö mitään syytä tähän katoamiseen?"
"Jumala varjelkoon, en! Mitä syytä siihen voisi olla?"