Hän avasi ensin toisen ja sitten toisen matkalaukun, jotka oli nostettu jalustalle vuoteen jalkopäähän, mutta molemmat olivat tyhjät.
"Järjestelmällinen ja täsmällinen mies", mutisi Mellapont. "Hän on järjestänyt kaikki tavaransa vaatekaappiin ja lipastoon. No niin, vaatteet ensin. Taskuissa voi ehkä olla joitakin kirjeitä tai papereita."
Vaatekaapissa oli pari pukua ja päällystakki, mutta niiden taskujen tarkastaminen ei paljastanut mitään. Lipastossakaan ei ollut muuta kuin paljon liinavaatteita, trikootavaroita ja muuta sellaista, kaikki sievästi taitettuja ja ladottuja. Mellapont ryhtyi katsastamaan valkoista käsilaukkua, joka oli tuolilla lipaston vieressä.
"Tästä me todennäköisimmin löydämme papereita", sanoi hän. "Eikä tämä onneksi ole lukossakaan. Mitähän täällä sitten onkaan?"
Hän nosti käsilaukun pöydälle juuri sähkölampun alle ja aukaisi sen.
Shelmore seisoi hänen vieressään sisällystä tutkittaessa.
"Enimmäkseen vain papereita ja kirjoja", virkkoi Mellapont. "Näyttävät matkaoppailta."
Hän otti sieltä useita mainitsemansa kaltaisia paperikansiin nidottuja kirjoja — kaupunkien, tuomiokirkkojen, kuuluisain raunioiden ja muiden nähtävien paikkojen oppaita. Niiden alla oli kirjoitussalkku, joka sisälsi omistajan nimellä varustettuja kirjelomakkeita. Shelmore huomasi niihin painetun osoitteen samaksi kuin neiti Prettyn nimikortissa. Laukun sivuosastossa oli useita kirjeitä, jotka oli kaikki osoitettu herra James Deanelle eri paikkoihin maata ja joiden allekirjoitus kuului: "Teidän hellä Cynthianne." Toisessa osastossa oli kokoelma hotellilaskuja, sievästi taitettuja ja haalla yhteen puristettuja.
"Ehkä saan selkoa hänen viime matkoistaan näiden laskujen nojalla", huomautti Mellapont katsellen päiväyksiä. "Hän näyttää viime aikoina kiertäneen kaikkialla. Ja tässä on nähtävästi maisemakortteja, joita hän on koonnut matkoillaan. Näkyy olleen oikein kiihkeä keräilijä, paitsi jos hän aikoi lahjoittaa ne nuorelle neidille, joka ehkä on niihin ihastunut."
Hän viittasi käsilaukun vasempaan osastoon, joka oli ihan täynnä maisemakorttikääröjä, kaikki sievästi kuminauhoilla sidottuja ja järjestykseen sovitettuja. Mellapont alkoi poimia laukusta esille näitä kääröjä, huomauttaen samalla, että ne olivat kaikki järjestelmällisesti varustettuja nimilapuilla. Hän alkoi samalla lausua ääneen niiden paikkojen nimiä, joita ne esittivät.
"Nähtävästi hän on ostanut nämä vähitellen", jatkoi hän. "Eikö nuori
neiti sanonutkin hänen matkustaneen pohjoiseen neidin itsensä jäädessä
Bathiin? Juuri niin, ja nyt voimine seurata hänen matkansa suuntaa.
Exeter, Bristol, Gloucester, Worcester, Birmingham, Sheffield,
Normansholt — missä Normansholt on, herra Shelmore?"