"Näissä ei ole minkäänlaista valaisevaa, herra Shelmore", sanoi hän. "Hotellilaskuja eikä mitään muuta. Eikä kirjeissäkään, jotka ovat vain nuoren neidin holhoojalleen kirjoittamia iloisia lörpötteleviä juttuja, ole muuta kuin vahvistus Deanen sanoille, että heidän oli määrä tavata täällä toisensa, katsella päivä tai pari paikkakuntaa ja matkustaa sitten mantereelle. Sijoittakaamme nyt kaikki paikoilleen, lukitkaamme huone ja menkäämme sitten alakertaan, koska haluan vielä puhutella Bellingiä."
Belling oli yksityishuoneessaan, jonka ovi oli auki, nähtävästi odottamassa heitä. Mellapont viittasi Shelmorea tulemaan sisään, lukitsi oven ja istuutui.
"Siellä ei ole mitään, mikä kelpaisi johtolangaksi", sanoi hän. "Mutta kuulkaahan nyt, Belling, minä haluan kysellä teiltä vielä muutamia seikkoja. Tehän tiedätte jo, ettei tällä herrasmiehellä löydettäessä ollut lainkaan rahaa, kalleuksia eikä persoonallista omaisuutta mukanaan. Te saitte puhutella häntä maanantai-iltana ja näitte hänellä olevan sekä rahaa että kalleuksia. Mutta näkivätköhän sen muutkin?"
"Kuka tahansa voi nähdä, että hänellä oli hieno timanttineula, kalliit kultaiset kellonketjut ja sormissa pari timanttisormusta!" vastasi Belling. "Tarkoitan, jos vain oli silmät päässä ja katseli häntä."
"Juuri niin", myönsi Mellapont. "Mutta rahaa? Näyttelikö hän ehkä rahojaan? En tarkoita kerskailevasti ja pöyhkeillen, vaan luonnollisesti, kuten muutamat ihmiset tekevät. Tehän tiedätte, että jotkut vetävät rahansa esille, ajattelematta lainkaan, että —"
"Ymmärrän tarkoituksenne", keskeytti Belling. "No niin, hän oli varmasti niitä miehiä, jotka ovat hieman huolettomia siinä asiassa, niin sanoakseni. Hän tuli tarjoilusaliin vähän ennen päivällistä ja pyysi tarjoilijattarelta sherryä ja karvasvettä — olin silloin itsekin siellä ja huomasin hänen vetävän esille kourallisen seteleitä, viitosia, avoimesti ja hakevan niiden joukosta muutamia hopearahoja — hänellä näytti olevan paljon rahaa, seteleitä ja kovaa rahaa, sekaisin taskussaan. Hän teki samoin päivällisen jälkeenkin tullessaan luokseni ja kysyäkseen minulta, mitä huvituksia täällä nyt oli. Maksaakseen silloin pari sikaaria hän veti esille kourallisen rahoja."
"Oliko muitakin vieraita läsnä?" kysyi Mellapont.
"Useita. Tarjoilusali oli täynnä molemmilla kerroilla."
"Paikkakuntalaisia vai muukalaisia?"
"Molempia. Siellä oli useita outoja miehiä. Minä en ainakaan tuntenut heitä, vaikka luullakseni tunnen kaikki southernstowelaiset. Muutamat heistä olivat moottoripyöräilijöitä. Toiset olivat ehkä tulleet tänne markkinoille."