Mutta hänellä oli muitakin harrastuksia kuin kauppansa. Hän otti melkoisesti osaa kotikaupunkinsa asioihin, antoi suuria summia armeliaisuuslaitoksille ja edisti kaikkia suunnitelmia asukkaiden olosuhteiden parantamiseksi, niin että ihailevat ja kiitolliset kansalaiset lopulta valitsivat hänet yksimielisesti pormestariksi. Hänen valintansa ja siitä johtuvat velvollisuudet veivät paljon hänen aikaansa, mutta jokainen hänen apulaisensa tiesi, että huolimatta kaikista muista sopimuksista rouva Champernowne tavattiin kauppaliikkeessä yksityiskonttorissaan aina joka aamu tasan kello puoli kymmenen ja että hän seuraavina puolenatoista tuntina piti tarkkaa huolta voidakseen olla varma siitä, että hänen koneistonsa hyvin öljytyt rattaat pyörivät säännöllisesti.
Puoli kymmenen aamulla sen yön jälkeen, jolloin John Hackdale oli löytänyt Deanen ruumiin, hän koputti tämän yksityiskonttorin ovelle ja sai työnantajaltaan käskyn astua sisään. Hän totteli ja näki rouva Champernownen istuvan yksinään pöytänsä ääressä laatimassa juuri jotakin kirjettä, ja kun hän kohotti katseensa, tarkasteli Hackdale häntä terävästi ja tutkivasti. Rouva oli kookas, lihava, kaunis ja hyvin säilynyt nainen, vielä hyvällä puolella viittäkymmentä ja näytti tavallisesti merkkejä perin hyvästä luonteestaan, sopuisasta mielenlaadustaan ja tyytyväisyydestään elämään ylipäänsä. Mutta varajohtajasta näytti tänä erityisenä aamuna, että hän oli väsyneen ja kiusaantuneen näköinen ja että hänen tavallisesti niin terve ihonvärinsä oli hieman vaalennut; hän näytti vähän levottomaltakin ja kun hän puhui, kuulosti hänen äänensä hieman ärtyisältä.
"Mikä nyt on hätänä, herra Hackdale?" kysyi hän. "Onko mitään tärkeätä tapahtunut?"
"Haluaisin keskustella kanssanne muutamia minuutteja, rouva
Champernowne", vastasi Hackdale, sulkien merkitsevästi oven takanaan.
"Tarkoitan yksityisesti, ellei teillä ole mitään sitä vastaan."
Rouva Champernownen kynä pysähtyi äkkiä rivin keskelle, ja hän katsoi tarkkaavammin vieraaseensa. Mutta Hackdale vastasi katseella katseeseen.
"Ihan yksityisesti", lisäsi hän.
Rouva Champernowne viittasi pöydän viereiseen tuoliin.
"No niin, mitä teillä sitten on sanottavaa?" kysyi hän hieman tylysti. "Teidän pitää esittää asianne lyhyesti, sillä minun on lähdettävä tärkeään maistraatin kokoukseen kello yhdeltätoista."
"Tämä on paljon tärkeämpää kuin mikään maistraatin kokous, rouva Champernowne", sanoi Hackdale. Hän istuutui pöydän viereen, kumartuen lähemmäksi. "Rouva Champernowne", jatkoi hän, "te olette tietysti kuullut viimeöisen tapahtuman — että muuan mies löydettiin murhattuna vanhasta hiekkakuopasta talonne takaa?"
"Olen kuullut, että sieltä löydettiin joku mies kuoliaaksi ammuttuna", vastasi rouva Champernowne huolettomasti, minkä Hackdale kuitenkin huomasi teeskentelyksi. "En tiedä lainkaan, onko se murha vai itsemurha."