"Ahaa!" sanoi Shelmore. "Hyvä suunnitelma, sir Reville. Lady
Childerstone tulee tietysti itse valvomaan sen toimintaa?"
"Epäilemättä. Hän ottaa haltuunsa osake-enemmistön ja toimii ainakin jonkun aikaa johtokunnan puheenjohtajana", myönsi sir Reville. "Itse aion ottaa myös suuren määrän osakkeita ja ruveta yhdeksi tämän uuden yhtiön johtajista, sillä tämä omaisuus on liian suuri laiminlyötäväksi, vaikka se ei tietysti muututtuaan osakeyhtiöksi kaipaakaan päivittäistä ylivalvontaa, kuten nyt rouva Champernownen aikana."
"Siihen tarvitaan ensiluokan toimeenpaneva johtaja", huomautti Shelmore.
"Hän on siellä jo saapuvilla", sanoi sir Reville naurahtaen tyytyväisesti. "Rouva Champernowne itse on opettanut hänelle kaikki liiketemput alusta alkaen. Tarkoitan nuorta Hackdalea — hän on pirteä nuori mies. Hänestä tulee liikkeen sihteeri ja pääjohtaja, ja rouva Champernowne ehdottaa hänelle maksettavaksi kaksituhatta puntaa vuodessa."
"Minä puolestani uskallan vakuuttaa, että hän sen hyvin ansaitseekin niin suuren liikkeen hoitajana", sanoi Shelmore. "Niin, Hackdalessa ei ole mitään vikaa — hän on hyvin taitava ja eteenpäin pyrkivä, uuttera mies. Arvatenkin tämä kaikki pannaan täytäntöön ennen pitkää?"
"Heti", vastasi sir Reville. "Ennen häitä ainakin. Te voitte siis laatia nuo ehdot valmiiksi, Shelmore, koska valmius on aina hyödyksi. Hm, muutapa minulla ei luullakseni olekaan nyt tällä kertaa, ja sen vuoksi poistun. Mutta oletteko kuullut mitään lisää tuosta murhasta, onko siitä tuoreita uutisia?"
"Ei mitään", vastasi Shelmore. "Poliisit, nimittäin ne, jotka ovat jääneet tänne kaupunkiin, koska ne melkein kaikki, kuten tiedätte, ovat poissa hiilityöläislakon vuoksi, tekevät kyllä tiedustelujaan kaikkialla ympäristössä, mutta he eivät ole päässeet vielä mihinkään tuloksiin. Mies murhattiin epäilemättä sen vuoksi, mitä hänellä oli mukanaan. Mutta siihen liittyy muuan kummallinen seikka, josta aioin puhua teille, sir Reville, jahka ensi kerran tapaisimme toisemme. Tämä Deane oli matkustellut pohjoisessa Englannissa pari kolme viikkoa ennen tuloaan tänne, ja kun Mellapontin kanssa tarkastelin hänen tavaroitaan Chancellorissa, löysimme melko suuren kokoelman maisemakortteja niistä paikoista, joissa hän oli käynyt. Erikoista huomiotani kiinnitti se, että muuan noista paikoista oli sama vanha kaupunki, Normansholt, missä osa kiinteimistöänne sijaitsee, tuottaen meille niin paljon vaivaa."
"Normansholtko?" kysyi sir Reville. "Oliko hän käynyt sielläkin?"
"Nähtävästi, ainakin hänen sieltä ostamistaan korteista päättäen. Hieno, luonnonihana vanha kaupunki", jatkoi Shelmore. "Hän oli koonnut sieltä muutamia hyvin siroja näköaloja."
"Minä olen käynyt Normansholtissa vain kerran", huomautti sir Reville. "Kun hankin itselleni tuon kiinteistön sieltä, matkustin sitä katsomaan ja tarkastelin tietysti oleskellessani siellä hieman kaupunkiakin. Historiallinen paikka — vanha linna, raunioiksi luhistuneita luostareita, ikivanhoja rakennuksia ja muuta samanlaista."