Simmons nyökkäsi ja kääntyi mennäkseen, mutta silloin hänen mieleensä juolahti jotakin, ja hän palasi, pyytäen toista korjausvedosta. Pistettyään sen taskuunsa hän meni kotiinsa juomaan teetä.
John Hackdale istui jo pöydässä virkistämässä itseään ennen lähtöään ylimääräisen poliisin tehtäviin. Astuttuaan huoneeseen Simmons laski hänen eteensä palkintojulistuksen korjausvedoksen.
"Tuorein uutinen!" sanoi hän lyhyesti.
Hän istuutui ja kävi käsiksi teehen ja paahdettuun leipään sillä aikaa kun John luki ilmoitusta, kakkupalan pullistaessa hänen poskeaan.
"Kenen aloitteesta tämä on painatettu?" kysyi hän äkkiä. "Shelmorenko?"
"Tytön", vastasi Simmons. "Neiti Pretty vaati sitä. Hän tuli Shelmoren luo ja sanoi, että hänellä on pankissa kosolti rahaa, jota hän tahtoo tuhlata kuin vettä saadakseen selville Deanen murhaajan, ja pakotti Shelmoren laatimaan tuon. Shelmore itse ei hyväksy sitä."
"Miksi ei?" kysyi John.
"Hän pitää sitä vain ajan ja rahojen tuhlaamisena", vastasi Simmons. "Jos Southernstowessa vain on joku, joka tietää jotakin Deanen toimista tuona iltana tai on nähnyt hänet, on hän kertonut kaikki Mellapontille aikoja sitten."
John Hackdale ei sanonut mitään. Mutta hän ajatteli — ajatteli kovasti Bartlettia. Rahaton Bartlett, joka näkisi tämän ilmoituksen heti sen ilmestyttyä julkisuuteen!
"Milloin tämä levitetään, Sim?" kysyi hän hetken kuluttua. "Tänä iltanako?"